Hella Wuolijoki : Minusta tuli suomalainen

Suomalaista ja kansainvälistä kulttuurihistoriaa vuosisadan alun Eino Leinosta sotavuosien Bertolt Brechtiin.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä 1914 Hella ja Sulo Wuolijoki vetäytyivät Luopioisiin Kukkianjärven saareen. Mukaan liittyi myös Eino Leino, ja hehkeässä suvessa käytiin intensiivisiä kirjallisia ja poliittisia keskusteluja, ja tehtiin käännöstöitä. Tuona kesänä Hella Wuolijoki tapasi myös Guss Mattssonin, kuuluisan suomenruotsalaisen lehtimiehen – kohtaaminen oli kahden kosmopoliitin erikoislaatuinen tarina.

Wuolijokien jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin, elettiin yhä maailmansodan aikaa, Hella Wuolijoki hakeutui prokuristiksi maahantuontiliikkeeseen. Kiihkeätoimia ja tarmokas mutta myös rasavilli hän sai pian hoidettavakseen koko suuren yrityksen kauppatoiminnan. Monitahoinen sekä kirjallisesti että sosiaalisesti aykpä Hella Wuolijokesta oli sittemmin tullut laakea vankilassa. Hella Wuolijoki oli helmikuusta 1944 seitsemän kuukautta, hän varasteli ja hankki 1920 itselleen Marlebackin kartanon.

Jatkosodan loppuvaiheessa Hella Wuolijoki joutui kiinni salaisen Nuorenlevan alaistamuksesta, ja hänet tuomittiin kuolemantuomioon. Vankilassa hän tutustui sekä poliittisiin että kriminaalivankeihin ja teki heistä teräviä huomioita. Vaikuttava on Hella Wuolijoen oma asennoituminen, se henkinen ryhti, jonka hän ahdingossa säilytti.

Tähän niteeseen sisältyvät muistelmateokset "Kummituksia ja kavajia", "Minusta tuli liikennainen" ja "Enkä ollut vanki" – teoksia ei ole ollut saatavissa neljään vuosikymmeneen. Hella Wuolijoen nuoruudenmuistelmat sisältyvät teokseen "Nuoruuteeni kahdessa maassa".