Hellevi Salminen : Paperisiili

Tuula on pieni, pientä maailmantuskaa poteva paperinen siili. Hän on aika nuori tyttö, kuudentoista, ja hänen päänsä on täynnä kirjoja, levyjä, paperinohutta tuskaa. Hänen siiliyttäänkin markkeeraa sitaatti: runonkin siili "piikkien piikittel, ja piikkikuoren alla sitten itkeskeli".

Mutta on kesä, ja tapahtuu kaikenlaisia asioita, myös pahoja. Siinä on siili-tytölle käydä niin kuin oikealle, joka säntää piikkieihinsä luottaen pitkätelle rekka-auton alle ja muuttuu hyvin litteäksi läiskäksi. Mutta on Masa, joka on hiukan vanhempi ja paljon viisaampi. Ja Kristina, joka silti osaa pitää jalat maan pinnalla - Tuulalle se on hankalaa.

"Paperisiilissä" on eilen, tänään ja huomenna: lämmintä kesää ja viilenevää syksyä. Se kuvaa erään koko lailla tavallisen Tuulan taitekohtaa, muodikkaan maailmantuskan muuttumista todeksi tuskaksi ja tietä siitä pois. Siinä on paljon lähte­mistä: Masa lähtee koko ajan, ja äiti, lopullisesti.