Helvi Hämäläinen : Kaunis sielu

20-vuotias Helvi Hämäläinen työskenteli syksyllä ja talvella 1927 ensimmäisen proosateoksensa käsikirjoituksen parissa. Elämäkerrassaan hän kertoo olleensa tuolloin esteettisten maailmankatsomuksen vanki ja kirjoittaneensa teosta synkässä kellarihuoneessa käyden läpi "hurmautuneita runoelämyksiä". Valmis pienoisromaanin käsikirjoitus oli kuitenkin liikaa aikakauden kustannusvirkailijoille, ja nuoruudentyö jäi julkaisematta.

Kaunis sielu on kertomus nuoresta naisesta, joka on eroottisesti kiintynyt ystävätäreensä. Miesystäväänsä kohtaan nainen sen sijaan tuntee vastenmielisyyttä ja suunnittelee murhaavansa tämän. Vuolaassa ja kuumeisessa tekstissä Hämäläinen kuvaa päähenkilön itsetutkiskelua, harhanäkyjä, inhoa ja pakottavaa halua, jotka johtavat intohimorikokseen.

»Piruni ovat tulleet aistillisiksi, huomaan niissä kevytmielisyyttä ja rauhattomuutta. Minussa on tapahtunut kehitys väärään, luonnottomaan suuntaan.»