Helvi Hämäläinen : Pouta

Tämän pienen ihmeellisen romaanin koossapitävänä juonena on nuoren talonpojan ja hänen naapurinaan asuvan huomattavasti vanhemman ja miehensä hylkäämän mökinvaimon kuumahkekuinen rakkaustarina, jota kehystää harvinaisen pitkä ja kuiva, kaiken elollisen nääntävä poutakesä. Juonen kehittely on mahdollisimman yksinkertainen: mies rakastuu yksin jääneeseen naapuriinsa, tulee auttamaan häntä peltotöissä ja saa hänet vähitellen suostumaan itseensä. Mutta heidän tunteittensa kehitys on kuvattu sellaisella intohimoisella hellyydellä, jäljittelemättömällä herkkyydellä ja korkealla runollisuudella kuin vain Helvi Hämäläinen parhaimmillaan ollessaan osaa.

Mutta ehkä vieläkin suurimman runollisuuden ja voiman kirjailijan kuvauksiky saavuttaa itse poudan kuvauksessa. Aurinko kulottaa kuumempana ja taivas hehkuvampana kuin milloinkaan ennen kirjallisuudessamme. Ruoho kuivuu niityille, vilja pelloille, lehdet rupeavat kellastumaan, vesi loppuu kaivoista, naudat lypsävät verta, koko maa ikään kuin myrkyttyy ja saa poudan helteessä paahtuvat ihmisetkin sairastelemaan ja osittain kuolemaankin ennen aikojaan.

Pouta ei tässä teoksessa ole enää mikään arkinen, olemassaolon huolia lisäävä todellisuus, vaan kuuma, rohkeissa väreissä hehkuva runoilijankäy, joka osoittaa uusien virtausten ilmestymistä kirjallisuuteemme.