Helvi Juvonen : Kalliopohja

Viidennessä kokoelmassaan suorittaa Helvi Juvonen entistä paljaammin ja rohkeammin tilityksen runoilijankutsumuksestaan ja persoonallisesti kipeimmistä kysymyksistään.
»Kalliopohja» sisältää tehokkain symbolein piirrettyjä omakuvia (»Karhu») ja rehellistä tutkistelua runoilijan tehtävästä (»Uhri»). Näistä jäntevistä, pessimistisvyydessäänkin pelottomista runoista kasvaa se kuolemanajatus ja kuoleman läheisyyden tuntu, joka saa järkyttävän ilmaisun runoissa »Kannan kuolemaa ruumiissani» ja »Nyt olen tullut». Mutta samalla tämä kuoleman läheisyyden ajatus herättää runoilijassa omintakeisen uskon (»Kuolematon») ja »Kun tie on nähty». Sen avulla hän näkee kuolemankin ylitse. Kokoelman loppupuoli kohoaa siten elämänmyönteiseksi: tekijä julistaa siinä väkevää luottamustaan ihmiseen ja suomalaiseen kalliopohjaan.
Näin teos kasvaa ehjäksi kokonaisuudeksi, jossa keskeinen ja painava sanottava on saanut taiteurimaisen muodon. Tekijän persoonallinen tilitys tavoittaa rehellisyydessään sekä runollisesti että inhimillisesti yleispäteviä vastauksia olemassaolon peruskysymyksiin.