Helvi Juvonen : Pohjajäätä

Helvi Juvosen esikoiskokoelmasta kirjoitti arvostelu, että »sen runot saavat lukijan tuntemaan toistista iloa». »Kääpiöpuu» olikin voitokas ensiesiintyminen — lupaus, joka täyttyi. Seuraava teos, »Kuningas Kultaratikki», oli kuohuvan kehityksen tulos, paikoin epätasainen kokoelma, mutta samalla todisrus sanottavan rikkaudesta, ilmaisun rehellisyydestä ja monivaihteisuudesta, muodon taiturillisesta hallinnasta.
Uusi runoteos »Pohjajäätä» on hyvin yhtenäinen; lukija voi siitä havaita, miten toisen kokoelman jälkeen on seurannut keskittyminen ja lujittuminen järeään yksinkertaisuuteen.
Runoelmat ovat tulleet suppeammiksi, sanonta on tiivistä ja harvoin, täsmällisesti kehitellyin kuvin puhuvaa. Mieleen-syövyimmät runot Helvi Juvonen on kirjoittanut ilosta, ystävyydestä ja uskosta, jotka ovat elinehtoja sumpikujen maailmassa; vankkumattomat kilvet kärsimystä vastaan.

»Pantistien sulautuminen luontoon ja etsivä kristillisyys sekoittuvat Helvi Juvosen runoudessa, jonka muoto on perinteellistä, mutta jonka kuva, yksinkertainenkin, antaa yllättäviä näkymiä salaisiin sielunliikkeisiin. Tässä mielessä hän on suuta luova taitelija», lausui Viljo Kajava arvostelussa, ja Holger Lybäck kirjoitti »Kuningas Kultaratikssta», että »siitä puhuu ennen muuta selkeä, palava henki, erittelem kiltoileita, joka orpouden tunteestaan ja tuskastaan rakentaa runon katedraalin».