Henri Troyat : Sophie

Nikolai Ozarevin kuolemasta on kulunut jo seitsemäntoista vuotta, mutta useat hänen Siperiaan karkotetuista dekabristitoveristaan kärsivät yhä rangaistustaan. Heidän maineensa kuitenkin elää, ja kaukana Pariisissa Nikolain puolisoa Sophietä pidetään dekabristien kuningattarena. Sophiella on Tobolskissa kädet täynnä työtä, sillä Siperiaan karkotettujen joukko kasvaa päivä päivältä ja tarvitsee kaiken mahdollisen avun. Hän tajuaa toivonsa lievittää näiden innottelemien nuorten miesten kärsimystä, mutta heidän aatteitaan, »samanpäiväisiä huureita» hän ei enää pysty jakamaan. Ja kun hänelle vihdoin avautuu tie takaisin Venäjälle, hän tietää ettei jättäisi omaa kartanoaan ja talonpoikiaan enää koskaan.

»Hän muisti iltoja Kastanovkassa, puiden mahtavan huminan talon ympärillä, lummen alle hautautuneen kuusikon, troikan kulkusten helinän etäältä. Illoiksi jäivät aatok juusivat: — Barinja, barinja, joku tulee . . . »

»Sophie» päättää upean historiallisen romaanisarjan, jonka edelliset osat ovat »Tsaarin luutnantti» ja »Yli aron käy tuuli».