Henrik Ibsen : Nukkekoti

Takakansi

Henrik Johan Ibsen (1828–1906) syntyi elämäniloisen liikemiehen poikana Skienissä — äiti oli sulkeutunut ja uskonnollinen. Henrikistä kehittyi syrjään vetäytyvä, yksinäinen lapsi, joka luki, uneksi ja leikki nukketeatterilla. Päästyään keskikouluun Ibsen sai 15-vuotiaana lähteä hankkimaan itse leipänsä, ja koska hän haaveili lääkärinammatista, hän meni apteekkioppilaaksi Grimstadihin. Pian häntä kuitenkin syrji osittain takertumainen luonne, joka pohjautui kenties outoon varhaiseen elämään ja astlötkuntoon. Seuraavien vuosien kehitystä voi sanoa hitaaksi. Vuonna 1850 kirjoitetussa esikoisdraama Catilinassa suoni montä epäkypsää näytelmää, ja vasta Ingrid, Östränin rouva ja Päiväkummun pidot, jotka Ibsen kirjoitti toimiessaan Bergenin teatterissa, osoittivat kypsyyttä. Kun Ibsen 1857 palasi pääkaupunkiin, hän koki useita karvaita vastoinkäymisiä, ja arvostelu musersi hänen näytelmänsä. Kaikesta huolimatta hän draamassaan Kuninkaanaldit (1863) loi ensimmäisen mestariteoksensa, mutta katkerointuneena ja pennittömänä lähti pienen neuvottelupalkkion saamaa matka-apurahaan turvin; synnyinmaahansa hän palasi vasta 27 vuoden kuluttua.

Vapaanäytelmän tekijänä Ibsenistä syntyivät cmin dramaattisuus kuulust runousaste aetdraamaat Brand (1866) ja Peer Gynt (1867). Brand loi nysnnmyksessä jaat ja Peer Gyntin symboliikan mennen perusta. Kirjailija alkoi nyt 'asettaa ongelmia keskusteltaviksi' realistisissa näytelmissä, joiden ansiosta hänestä tuli alkaukautensa kulturellin ilmaan keskipiste koko maailmassa. Yhteiskunnan pylväät (1877), Nukkekoti (1879), Kummitus (1881) ja Kansanvihollinen (1882) herättivät maailman huomion, paljastamaan epäkohtia ja kysymään niiden syistä vastaamista. Ibsen usein jätti otkisimattomiksi. 1880-luvun alkavalla tapahtui kuitenkin käänne: Ibsen luopui kaikista tendensseistä ja polemiikista ja syventyi käsittelemään ihmisen sisäistä ristiriitaa, jota veivasi syvä symbolistinen tunnelma, mm. draamassa Villisorsa (1884), Rosmersholm (1886), Merenneito (1888), Hedda Gabler (1890), Rakentaja Solness (1892) ja Kun me kuolleet heräämme (1899). Ibsenin merkitys on poikkeuksellisen suuri sekä radikaalina ajattelijana että draaman kehittäjänä. Suuren norjalaisen näytelmä ovat sitä paitsi tänäkin päivänä mitä elävintä teatteritaidetta.

Esittely

Nukkekoti (1879) on norjalaisen Henrik Ibsenin kuuluisin näytelmä. Kirjoittaessaan Nukkekodin Ibsen tuli käynnistäneeksi yhä jatkuvan keskustelun naisen asemasta ja ihmisarvosta sekä avioliitossa vaimona että yhteiskunnassa kansalaisena. Tasa-arvon toteutumisen kannalta Ibsenin näytelmä tarjoaa edelleen ajankohtaisia tulkintamahdollisuuksia.