Henry Miller : Musta kevät

Musta kevät on Henry Millerin toinen teos. Hän kirjoitti sen Kravun kääntöpiriin ja Kauriin kääntöpiriin välissä 1936. Kirja koostuu kertomuksista tai ehkä pikemminkin proosa­katkelmista joissa kehittyvällä juonella ei juuri ole osuutta. Lyhytmuotoisuus ei kuitenkaan etännytä Mustaa kevättä kauas Kääntöpiireistä; itse asiassa katkelmat voi hyvin kuvitella osaksi suurempaa kokonaisuutta, osaksi meidän aikamme ja kaikkien aikojen historiaa, jota Miller kirjoittaa ja johon hän itse katsoo elävensä ja palaavansa yhä uudestaan.

Hänen kaiken kirjoittamisensa lähtökohtä on äärimmäisen subjektiivinen. Hän itse on kaikkien teostensa päähenkilö, mutta hänen minuutensa on laaja kuin Whitmanin, toisen suuren amerikkalaisen. Hän on kaikki maailman ihmiset, historia, ei vain Henry vaan Miguel Fedor François Wolfgang Valentine Miller, joka itsestään kertomalla kertoo väistämättömästi myös kaikista muista.

Whitmaniin Milleriä yhdistää myös kaiken hyväksyminen, kaiken ymmärrys. Ei ole väliä sillä onko maail­ma hyvä vai paha, Millerille riittää se on. Tätä maail­maa ja Miller esittää prognossina tulevilleen kieli, jonka näynamonalisuus, ja näkökulman avoin katu kaikille mahdollisille olennoille on vertaansa vailla ajan kirjallisuudessa. Siinä Millerin profeetallinenkin tehtävä yhtä ajankohtainen kuin 1930-luvulla.