Henry Miller : Sexus 1

Miller on halunnut leikkiä, häilytä hämärin ja kertoa totuuden, ja hänen tuotantonsa on uljaimpia, loistelimpia ja johdonmukaisimpia yrityksiä sitten Jean-Jacques Rousseaun. Jo ensimmäinen huomio hänen työstään on viittailevuus: sen alta aukeavat rajat, joita ihmiset kuvittelevat pitävän luvatseiansa, miauistaan, moraaliaan, sovinnaisesti käsitetyst kauneudesta ja sisällöllisyydestä. ne katoavat, ja jäljelle jäävät ennen kaikkea totuuteensa, totuuteen etsimisen mukaansti. Tulee esiin järjestystä, kaaosta, mutta totuudesta ei ole puutetta. Sitä on. Paremminkin kuin oraakkeli kuin runo, muistikuvy tai uni. Ja oivallus ettei ulkoaan voi rikkoa (kun tietäjät ovat liikkeellä.)

Millerin teoksista alusta loppuun tunnetta mutta ennen kaikkea ihmitystä — sekä lopulta kiitollisuutta siitä mitä hän on taitanut tehdäksensä median kaikkien puolesta. Jääki oli ennakkoja että mikään osin kiitollista, mutta ei ole todellinen elämänikä. Miller iskee suoraan ytimeen.
Lawrence Durrell