Hermann Broch : Unissakulkijat 1, Luutnantti Pasenow eli Romantiikkaa, 1888

"Oikein univormu rajaa kantajansa persoonan selkeästi muusta maailmasta; se on kuin kova kotelo, jossa maailma ja persoona törmäävät toisiinsa lujasti ja selkeästi ja jossa ne erottuvat toisistaan; univormun todellinen tehtävähän onkin luoda ja ilmentää järjestystä tässä maailmassa ja kumota kaikki mikä elämässä on epämääräistä ja pehmeästi haipuvaa, niinhän univormu peittää näkyvistä ihmisruumiin pehmeyden ja epämääräisyyden, alusvaatteet, ihmishöyn, ja vaihtosidonnat on pidettävä valkoisina hansikkaatraikin. Niinpä siis mies, joka aamulla pukee univormunsa sulkien viimeisenkin napin, saa uuden elämän tunnon, tiiviimmän ihon, ja samalla hän ikään kuin palaa useampien lajan ja vahvan elämääksi. Kovan kuorensa sisäpuolelta hän valvoo ja havaitsee kiinnittäen hän aina niin epämääräiseltä ja liukenevalta tuntuvan maailman, ja on kuin hän olisi kyllästystään saanut itselleen siirtyä kahdeksi. Kun hän sitten vielä riisuu univormunsa siirtyäkseen toinennahoon, saa eläin, kaikki lihan osa silenää ja irtoaa luistaan synty kainus. Kun mies on niin posisa on joka lapsi jota isäs kumminkin rakastaa, poissa jokainen sotamies jonka lapsen on siitätyä isäänsä, poissa jokainen sivili elämänsä etäiseksi hylänne, niin että tuskin enää tuntee aikaa jonka kaikuva jääväis- kääsäkseen maan, ja hänen kotinsa muuttuu vieraaksi paikaksi jossa univormu yllä ei ole sopiva käydäkään."