Hermann Hesse : Gertrud

Hermann Hesse kirjoitti Gertrudin vuonna 1910, kuusi vuotta esikoisromaaninsa jälkeen. Hän oli tuolloin, 33-vuotiaana, kokenut epäonnistuneen avioliiton ja hänen suhtautumistaan naisen ja miehen väliseen rakkauteen tummensi pessimistisyys. Tässä teoksessaan kirjailija kuvaa kahden poikkeushenkilön, lahjakkaan säveltäjän ja kuuluisan sankaribaritonin rikkomatonta ystävyyttä. Rampa säveltäjä Kuhn, teoksen minä, elää eristäytyneenä musiikille ja maailmamies Heinrich Muoth kiehtoo häntä eloisalla, perimmältä synkällä luonteellaan.

Ratkaisevaksi säveltäjä Kuhnille muodostuu ystävystyminen ja rakastuminen kauniiseen, sisäisesti lujan Gertrud Imthoriniin. Musiikki yhdistää heitä, mutta Gertrud ei vastaa Kuhnin tunteisiin ja niin Kuhn menettää Gertrudin ystävälleen. Onneton taiteilija — jonka kehityskulkuna Hesse on antanut paljon itsestään — selviää yhtä intohimoisimmin suhteestaan maailmaan säveltäen silti ystävyytensä Gertrudin ja Heinrichin.

Romaanissa saavat ilmaisunsa Hessen tuotannossa usein esiintyvät aiheet: taiteilijan asema yhteiskunnassa, inhimillisen tunteen ja ihmisihteisuhteiden sekä kohtalon väistämättömyys. Teos on Heskeä kirkkaimmillaan — hienovireistä ja läpikotaisin uskottavaa psykologista kerrontaa.