Herta Müller : Hengityskeinu

Takakansi

Isoäiti laski gramofonimatkalaukun, nyytin ja eväät oven viereen. Poliisit olivat ilmoittaneet tulevansa hakemaan minut keskiyöllä. Äiti itki. Isoäiti sanoi: MINÄ TIEDÄN ETTÄ SINÄ PALAAT TAKAISIN. Lause iskostui mieleeni, otin sen tietämättäni mukaan leirille. Siitä tuli sydänalpon liittolainen ja nälkäenkelin vastustaja. Senkaltainen lause pitää hengissä.

Seitsemäntoistavuotias Leo on ikävystynyt ja rauhaton. Hän kaipaa pois pikkukaupungista ja perheensä luota, vaikka sitten leirille.

Viisi vuotta nälkää ja nöyryytystä Stalinin työleirissä murentaa inhimillisyyttä pala palata. Leon päivät ovat pyristelyä lamauttavaa turtumusta vastaan, jotta toivo kotiinpaluusta kantaisi.

Vuoden 2009 nobelisti kuvaa nuoren miehen selviytymistaistelua intiimisti, kuin ihon alta.

'Nobelin sai tinkimätön kriitikko.' – Aamulehti

Esittely

Vuoden 2009 nobelisti kuvaa nuoren miehen selviytymistaistelua Stalinin vankileirillä intiimisti, kuin ihon alta

17-vuotias romaniansaksalainen Leo Auberg lähetetään neuvostoliittolaiselle pakkotyöleirille sodan lopulla, puna-armeijan vallattua Romanian. Viisi vuotta hän lapioi hiiltä kemiantehtaan kellarissa. Konkreettiset havainnot - suolaheinän sitkeys, hiililapion sydämen muoto - pitävät elämässä kiinni, kun nälkä on viedä voiton.

Leirillä onnelliset muistot perheestä merkitsevät paljon, mutta vapautumisen jälkeen Leo etääntyy läheisistään, kun omille kokemuksille ei löydy enää sanoja. Lopulta kuitenkin juuri sanoista tulee Leon voimakkain ravinto ja syvin pelastus.

Romaani pohjautuu Müllerin ystävän runoilija Oskar Pastiorin vaiheisiin.