Hilkka Suoanttila : Aladár Paasosen saari lumosi tyttären

Lähdettyään Suomesta jatkosodan lopussa tiedustelupäällikkö Aladár Paasonen ei koskaan päässyt palaamaan maahan eikä nähnyt saartaan, jonka hän oli ennen sotia ostanut Luumäen Kivijärveltä. Perheen nuorin lapsi Aino syntyi jatkosodan aikana äidin kotona Nagykörösissä Unkarissa. Perhe joutui hajalla, ja vasta neljävuotiaana Aino tapasi isänsä.

Aladár kuoli kesällä 1974. Vaimo Flóra toteutti miehensä unelman ja rakennutti saareen kesämökin. Kun tytär Aino ensimmäisen kerran kävi isänsä saaressa, hän oli Los Angelesissa asuva kolmekymppinen väitöskirjaa valmisteleva tutkija. Kaunis saari ja Kivijärven rantametsät lumosivat hänet.

Saaressa Aino löysi oman suomalaisuutensa ja suomalaisen sukunsa, josta hän ei ollut tiennyt mitään. Isä oli halunnut turvallisuussyistä pitää lapsensa tietämättöminä.

Aino halusi oppia suomen kielen. Opettajaksi hän sai Kokonkylän ainoan englannintaitoisen nuoren miehen, jonka kanssa hän ystävystyi ja oppi kieltä nopeasti. Juhani ja Niilo Kokosta tuli Ainon luottoystäviä. He kutsuivat Ainoa muuttolinnuksi, sillä lähes joka kesä tämä tuli saareen ja lähti syksyllä.

Everstin tytär, sotalapsi, filosofian tohtori, kirjailija ja maailmankansalainen, nämä kaikki määreet voidaan liittää Ainoon. Hän matkusti paljon ja puhui useita kieliä. Saaresta ja pienestä maalaiskylästä hän löysi jotakin, mitä ei muualla ollut; levollisuutta ja rauhaa.