Hiroo Onoda : Luutnantti Onodan sota

»Kun tuo pieni, arvokkaan näköinen mies astui ulos koneesta, kumarsi ja pysähtyi kunniamtekosentoon, tajusin äkkiä, etten koskaan aikaisemmin ollut kokenut mitään vastaavaa.
Näin edessäni miehen, joka yhä eli vuotta 1944. Tai oli ainakin elänyt vain muutama päivä sitten.»

Japanin armeijan aliiluutnantti Hiroo Onodan ilmestyminen viidakon kätköistä ihmisten ilmoille keväällä 1974 aiheutti maailman lehdistössä melkoisen kohun. Kolmekymmentä vuotta luutnantti Onoda oli käynyt yksinäistä sissi sotaan Filippiineihin kuulu valla Lubangin saarella uskomatta toisen maailmansodan päättyneen. Kolmekymmenen vuotta odotti hän rintamaltaan uudistettuja sotamääräyksiä ja tuon kauhean päivän, jolle uskollisena Japanin armeijan joukot palaisivat voittajina kotimaahan.

Nyt hänet tuotiin esiin. Hän uskoi kirjaimellisesti sotilasvalaansa, hän piti kunnia-asianaan olla antautumat toiveissa, että japanilaiset olivat vielä jossain lähellä. Vain ani harvat maanmiehet uskoivat häntä, mutta hänen kannaltaan olivat vain vihollisen petollisia juonia.

On suorastaan mystistävää lukea Onodan kuvausta siitä, miten hän piti yllä mahtavaa itsepetoaan: viidakkoon pudotetut japanilaiset sanomalehdet olivat amerikkalaisten taitavasti laatimia erikoispainoksia, omaisten valokuvista löytyi aina jokin epäilyttävä yksityiskohta, joka paljasti jälleen väärennöksen. Edes oman veljen ääni ei saanut häntä vakuuttuneeksi. Tokion olympialaiset inmyötämielisyydet häntä kohtaan, mutta senkin hän pystyi selittämään itselleen: urheilu ja sodankäynti pidettiin erossa toisistaan.

Se mikä ei onnistunut suurille estintäpartioille, onnistui yksinäiselle japanilais turistille. Onoda suostui tämän kanssa puheisiin ja selitti odottavansa suullista antautumiskäskyä. Maaliskuun 9. päivänä 1974 majuri evp Taniguchi luki Onodalle tämän vaatimän käskyn. Aliiluutnantti Onodan sota oli lopussa.