Hjalmar Bergman : Jac ilveilijä

Hjalmar Bergman, joka kuoli v. 1931, oli epäilemättä Ruotsin kirjallisuuden kaikkein originellimpiä ja samalla merkittävimpiä kertojia. Hänen teoksensa ovat Suomessakin herättäneet poikkeuksellista huomiota.

"Jac ilveilijä" on romaani miehestä, joka ruotsalaisen tilanomistajasukunsa mustana lampaana jättää omaisensa ja kotimaansa ja luo itselleen Amerikassa sekä aseman että omaisuuden — sirkuskovina. Ruotsalaisessa kartanomiljöössä liikkuessaan tekijä piirtää loistavia, usein groteskinkin humoristisia henkilökuvia. Mieleenpainuvin niistä on patruuna Långslå, luotettava, isätöyvä, uskollinen ja naivi mies, joka sitkeän uurastelustaan kantaa salaisuuttaan vaimonsa harha-askelta. "Amerikkalaisuudessaan" Bergman kohdistaa suoran satiran kuvaukseensa Trabach-yhtymästä Trabach-yhtiöstä, joka pitää vankinaan taiteessa taitamatonta arkkitehtia, nuorta Jac Trabachia — tai vaarattomana, tai vain hauskana ihmisenä, joka yrittää pakottaa vankinaan taiteilijan mahtimiehiä dramaattista taide-elämää.
Mutta pohjimmiltaan "Jac ilveilijä" on naamioitu tunnustusteos. Se on yhtä paljon tragiikan kuin hirteishumorin värittämä kuvaus taiteilijasta, joka on vanki: oman neronsa, oman sielunsa ja — yleisönsä vanki. Se on teos, joka kaikessa arvotuksellisuudessaankin syväyttää lukijan mieleen syvästi vaikuttavan kuvan taiteilijankohtalon ristiriidoista.

Professori V. A. Koskenniemi käsitteli Valvoja-Ajassa laajasti Bergmanin teosta sen ilmestyttyä Ruotsissa ja lausui mm.: "Clovnen Jac on Bergmanin tuotannosta varmaan se teos, joka antaa parhaan todistuksen siitä, miten voimakas, paradoxaalisesti välittelevä oli se älyllisyys, joka säesti hänen väsymätöntä luovaa, ikään kuin ehtymätöntä aarrearkamioista ammentavaa mielikuvitustaan."