Hjalmar Nortamo : Helmikoristeinen kirjanmerkki: elämää raumalla 1800-luvun

Kootut "Raumlaissi jaarituksi". Nortamo rakentaa murrokertomuksessaan ja länsisuomalaiset tyyppikuvauksensa kauttaalan hienosti vaihtoittujen sisäisten taidearvojen eikä ulkonaisten teho keinojen ja karkean ja halpahintaisen hulluttelunvaraan. Lukijakunnan suuri enemmistö luonnollisesti kyllä nauttii raumlaissista jaarittuksista etupäässä murteen ulkoisena tyyliisyydestä ja tyyppien ja tilanteiden burleskimaisesta hullunkurisuudesta. Mutta kirjailijalle itselleen eivät nämä seikat ilmeisesti sivuasioita, vaan kaupanpääläistä ja kuorta, joka verhoo niinkin sisällisiä ja sisäisiä arvoja, joita kirjailija itse puolestaan tahtoo mielellään esiia ja kääntää muittenkin nähtäviin. Tämä taiteellinen intensiivisyyden himmentävä seikka on automaattisesti antanut aihetta koepu, kun jymu murrekertomuskirjallisuus ei erikseen vahvasti pyrikään itsenäisemmin kuin kirjallisuus muutenkin soisien persoonallisuuksille. Kirjailijan subjektiivinen näkemis- ja arvostelutapa, hänen sisäinen sytensä ja hankkivaisin vaistonsa niitä helposti vaikuteltavia muotoilevaisia, esperamenteja ei ole harvinaisempi eikä helpommin eriteltävä kuin niissä teoksissa, jotka yleensä kuuluvat suurempaan taiteelliseen luokkaan. Se seikka, että Nortamo on ehtinyt kilpailemaan useampien asemien kautta, on tehnyt hänen taidekuvauksestaan kyllin väljää ja monipuolista, ja juuri tämän monipuolisuutensa kautta se onkin noussut yhä uudelleen samalle tasolleen. (U. Suomi, K. S. Laurila.)

Rojohoppe viimene reis. Uusia raumalais-murrekertomuksia. "Harvoin, tuskinpa koskaan on suomenkielellä kirjoitettu mitään sen nerokkaampaa, sen spirituellimpaa kuin on tohtori Nortamon n. s. jaaritukset." (Hels. Sanomat.) — Kirjalle nimenä annetut jaaritukset 'Rojohoppe viimene reis' on mielestäni syvällisissä ja samalla humorismissan parasta mitä Nortamo on kirjoittanut. Siinä soivat duri ja molli rinnakkain toisiâan sitasein vainotakamminkin kun toisen sanan aikasemmin. Sellaista on tosi huumori taiteellisen hengen läpitunkemana." (Aamulehti.)