Honore de Balzac : Toursin kirkkoherra

TOURSIN KIRKKOHERRA
Maailmankuulun ranskalaisen kertojamestarin parhaisiin luettava pieni mestariteos, jossa kerrotaan vanhenevan, naimattoman naisen sammumattomasta, kaiken tuhoavasta vihasta.
Kirkkohherra Francois Birotteau edustaa rehevän ja elämäniloisen Balzacin mielestä yhteiskunnan hedelmättömiä, 'tuottamattomia' voimia. Hänessä tulee lihaksi eräs katolisen kirkon keskeisiä instituutioita, selibaatti, jota tekijä pitää luonnottomana ja vansemmisielisenä. Myös kirjan toisissa perusidean kannalta tärkeissä henkilöissä, neiti Sophie Gamardissa ja apotti Troubertissa henkilökirjoituskin naimattomuuden korvausilmiö. Niinpä 'hyveellinen' ikääntet Gamard on omalla tavallaan milteipä hirviö, hän on saita, kade, turhamainen, pistelijäs ja tekopyhä. Apotti Troubertissa taas on monia vallanhalun seurauksia: hänet tavavallanhalu, joka ei kaihda mitään keinoja päästäkseen päämääräänsä. Kirjan päähenkilö Birotteau sitä vastoin on naivi ja hyvänatteinen luontonsa, mutta heron on valoton, autoisesti asti riippuvainen elämänsä ulkonaisista ehdoista ja onnettomaksi tekevä vapaan aktiivisuuden puuttumisesta. Teoksessaan Balzac haluaa osoittaa miten yksilön päämäärät vaihtuvat ja miten nämä voivat olla epämielihillisiä, elämää estäviä kulkuja.

“Balzac on maailmankirjallisuuden suurimpia ihmisluonteiden kuvaajia. Hän maalaa kernaasti ihmissuhteet mustavalkoisiksi. Mutta samalla hän tunkeutuu ihmisluonteen pohjamutiin - tai kuten nykyaikaisin sanoin sanoisn, piilotaantumaan. Balzacilla on kädessään psykoanalyytikon lyhty.” (Kauko Kare)

HELMISARJAN KIRJA — KIRJAMEREN HELMI
Maailmankirjallisuuden monet parhaimmat saavutukset ovat varsin suppeita pienoistaideteoksia. Säilyäkseen ajan tomulta ja hohtaakseen kirkkaina vuosisatojenkin lävitse ne tarvitsevat omaehtoista valoa kenties vielä enemmän kuin isoiset kilpailijansa kirjojen maailmassa. HELMISARJA on kokoelma tällaisia kaikkein kirkkaimmin oman paikallisuutensa ja oman aikansa rajojen yli välkkyviä kirjamaailman helmiä.