Hrutshtshevin venäjä

Crankshaw on laajalti tunnettu Observerin kirjoittamistaan Venäjää koskevista viikkoraporttikeista, ja hän on käynyt siinä maassa useasti, viimeksi 1959. Hän toivoo, että tämä hänen viides kirjansa Venäjästä olisi viimeinen. Monet hänen lukijansa toivovat toisin, koska Crankshaw kirjoittaa kiintoisasti, sympaattisesti ja tietävästi, ja hänen näkymänsä Venäjän näyttämöltä ovat aina virkistäviä ja originelleja. Jatkakoon hän valistamistamme kauan. Tämän kirjan tarkoituksena on kuvata Venäjällä Stalinin kuoleman jälkeen tapahtunutta kehitystä Hrushthshevin dynaamisen johdon alaisena. Crankshaw pelkää, että Venäjä on tullut siinä määrin uhkan ja tyrannian kansainväliseksi symboliksi, että todelliset muutokset, jotka ovat jo tapahtuneet, jäävät huomaamatta. Nykypäivänä on todennäköistä pitää paljon tapahtumista, siinä määrin ettå ei nähdä, instrusive on vain uusi Stalin, kun toisaalta herkästi olettaa, että Venäjä on nyt muuttunut 'hyvinvointivaltioksi', missä totalitääriys on mennyttä aikaa. Crankshawn'realistinen analyysi uudesta, samoin kuin yhä säilyneestä vanhasta Venäjästä sietää lukea näiden molempien harhakuvien korjaamiseksi.

Näin syntyy kuva toimekkaasta materialistisesta yhteiskunnasta, joka on ylpeä saavutuksistaan ja jota eivät liikuta oppikappaleet niinkään paljon kuin käytännön seikat ja joka on päättänyt 'edistya' sihteeri Hrushthsthevin aina lujasti, mutta tavallisesti ei liian tyrannimäisesti hallitsemana. Pinnan alla kihisee uuden sukupolven kärsimätön älymystö, joka kaipaa enemmän vapautta, mutta ei tiedä keinoa sen saavuttamiseen vaarantamatta sitä ainoata hallitustapaa, jonka se tuntee.

(Leonard Schapiro, The Listener)