Hussein Al-Maadidi : 361 päivää helvetissä : irakilaistoimittajan tie läpi Abu Ghraibin ja muiden vankiloiden

Takakansi

Kun miehitysjoukkojen panssarivaunut vyöryivät Bagdadiin huhtikuussa 2003, irakilaistoimittaja Hussein al-Maadidi teki päätöksen: irakilaisten ääni oli saatava kuuluviin kansainvälisessä mediassa, oli työ kuinka vaarallista tahansa.
Marraskuun 16. päivä 2003 al-Maadidi oli lähdössä työmatkalle amerikkalaisen NBC News -televisiokanavan pyynnöstä, kun amerikkalaissotilaat ottivat hänet kiinni Bagdadin vihreällä vyöhykkeellä. Siitä alkoi Hussein al-Maadidin matka halki miehittäjään pahamaineisten vankiloiden. Kahdeksan vuoden tuomio ilman oikeudenkäyntiä oli vain esimakua tulevasta. Bagdadin pidätyskeskukset ja Abu Ghraibin vankila ovat tuttuja uutisista, mutta tässä kirjassa al-Maadidi kuvaa omia kokemuksiaan siitä, millaista oli elää keskellä ihmisoikeusloukkauksia ja järjetöntä väkivaltaa. Oppiarvot ja tittelit katosivat, kun jäätävänä yönä oli jaettava yhteinen huopa. Oikean nimen korvasi vankileirillä saatu kutsumanimi. Suurin ilo syntyi limsatölkissä keitetystä teestä, jonka jakoi neljäkymmentä ihmistä.
Kun vapaus vuoden päästä koitti, al-Maadidin ulkokuori oli niin muuttunut, että edes hänen hyvä ystävänsä ei tunnistanut häntä.

Esittely

Miehitysjoukkojen panssarivaunut vyöryivät Bagdadiin huhtikuussa 2003. Irakilaistoimittaja Hussein Al-Maadidi suri kotimaansa miehitystä, mutta alkoi sitten työskennellä vimmatusti: irakilaisten ääni oli saatava kuuluviin mediassa, oli työ kuinka vaarallista tahansa.

Kaikki muuttui 16. marraskuuta 2003. Al-Maadidi oli lähdössä työmatkalle NBC News -televisiokanavan leivissä. Bagdadin vihreällä vyöhykkeellä amerikkalaissotilaat ottivat hänet kiinni ja veivät kohti tuntematonta.

Siitä alkoi Hussein Al-Maadidin matka läpi amerikkalaisjoukkojen vankiloiden. Kahdensadan vuoden tuomio ilman oikeudenkäyntiä oli vain esimakua siitä, millainen olisi matka pimeyden ytimeen. -Bagdadin pidätyskeskukset ja Abu Ghraibin vankila ovat tuttuja uutisista, mutta Al-Maadidi kuvaa, millaista oli elää keskellä ihmisoikeusloukkauksia ja järjetöntä väkivaltaa.

Abu Ghraibin selliosaston jälkeen siirto rakennuksen ulkopuolella oleville jättileireille tuntui jopa parannukselta. Oppiarvot ja tittelit katosivat, kun jäätävänä yönä oli jaettava yhteinen huopa. Oikean nimen korvasi vankileirissä saatu kutsumanimi, ja suurin ilo syntyi limsatölkissä keitetystä teestä, jonka jakoi neljäkymmentä ihmistä.

Kun vapaus vuoden päästä koitti, amerikkalaisjoukot vaativat vankeja allekirjoittamaan paperin, jossa nämä luopuivat oikeudesta haastaa Yhdysvaltain hallitus oikeuteen. Al-Maadidi laskeutui bussista vapaana miehenä, mutta hänen ulkonäkönsä oli niin muuttunut, että edes hänen hyvä ystävänsä ei tunnistanut häntä.

Hussein Al-Maadidi (s. 1973) joutui pakenemaan Irakista vuonna 2007 sen jälkeen, kun Irakin poliisi ja amerikkalaisjoukkojen painostus tekivät elämästä mahdotonta. Nykyään hän asuu Suomessa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa.