Iikka Vuotila : Paljon haltijaksi

Mitä pappi näkee astuessaan saarnastuolin kupruilevan vahakankaan taakse? suorittaessaan liturgian vaatimia paraatikäännöksiä? johtaessaan sirkeitä seurakuntatyttöjä luonnon helmassa? haudan ääressä? Olavi Haakki on ihminen papinkaavun sisällä, mutta hänellä on muitakin asuja virkapukunsa lisäksi. Niitä hän käyttää ränsistyneessä pappilassaan, aviovaimonsa ja lastensa seurassa, pistäytyessään pääkaupungin ravintolassa tai harjoittaessaan kammionsa hiljaisuudessa salaista pahettaan — Helsingin puhelinluettelon nimien tilastointia. Iikka Vuotilan romaanin kansien välissä pastori Haakki vanhenee runsaat kymmenen vuotta. Hiekkaa varisee sadoille arkkuille, tilalle tulee hiukan enemmän kastettuja, tuhannet saavat lohtua seurakunnan tilaisuuksista, ja Haakin yksityiselämässä kääntyy kirjavia lehtiä. Kirja kertoo avoimesti ja elävästi, kaihtelematta, ihmisestä joka on pantu 'paljon haltijaksi' ja pappina olemisen pakollisista kuvioista, joihin helposti ilmestyy myös sorkan painanetta.