Ilkka Heilä : B. Virtanen ratsastaa jälleen

SARJAKUVA ON SE KULTTUURIN JA TAITEEN MUOTO, JOSSA IHMISKUNTA ON KYENNYT SÄILYTTÄMÄÄN ITSELLEEN VANHIMMAT LUOTETTAVAT TODISTUKSET, LUOLAMAALAUS, KALLIOMAALAUS, PALJON VANHEMPIA KUIN PYRAMIDIT. ENNEN KIRJAPAINOTAITOA SARJAKUVA ELI JA KEHITTYI EGYPTILÄISISÄ HAUDISSA JA KATOLISISSA KIRKOISSA. SANOMALEHTI VIHDOIN ANTOI SARJAKUVALLE SIIVET, ENSIN YHDYSVALLOISSA JA SITTEN SUOMESSA. TÄÄLLÄKIN KULTTUURIN ETUOSJOUKKO OTKI SARJAKUVAN ENSIKUULOLTOOMASTI LEHTIINSÄ, ELOKUVIKSI JA VITSIKSI. SARJAKUVA ETSI ELÄESSÄÄN AINA UUSIA MUOTOJA JA VALIKO VAIHTELEVA YLEISÖJÄ. ETETYMPIEN AMERIKKALAISTEN MIASSA MIELI ON AINAKIN YHTÄKSI, TÄMÄ SIMPATITEINEN B, JOTA ESIMIES AHDISTAA TYÖPAIKALLA JA EISINAINEN KOTONA, TÄMÄ YLEISMAAILLLINEN ILMIÖ, MODERNISSA YMPÄRISTÖSSÄ ELÄVÄ, TÄMÄ TOTE, JOTA YLÄKANSELLISIEN SYNDIKAATTIEN KELPAA KIRITADAA JA LEVITTÄÄ. SUOMENNYSPÄIVÄN KOSMOPOLIITTISUUTTA SIINÄ ON, KUN VIRTANEN ANELEE POJALTAAN: "KUN KARKAAT KOTOA, OTA MINUT MUKAAN!"

ARVO SALO, KIRJAILIJA, PROFESSORI