Ilmari Pimiä : Jäivät seudut rakkahimmat : elämää - runoja - muisteluita

Tuskin on montaakaan vanhemman polven karjalaista, joka ei olisi kuullut esitettävän tai lukenut itse Ilmari Pimiän runoja. Pimiästähän tuli sotien jälkeen milteipä karjalaisten kansallisrunoilija, kotiseutunsa menettäneen evakkokansan ajatusten ja tunteiden tulkki, jonka runot juhlistavat lähes kaikkia merkittäviä karjalaisten tilaisuuksia. Muistelmateoksessaan Jäivät seudut rakkaimmat Ilmari Pimiä, Kivennavan suntioin poika, josta tuli tulenkantajalyyrikko, kuvailee lapsuuttaan Kivennavan avarissa maisemissa, retkiään Revonnemään Inkerin puolelle, tutustumistaan Pietarin suurkaupunkiin, ystävystymisiään Olavi Paavolaisen kanssa, Hurmiotuneiden kasvojen eksoottisia syntyhetkiä Paavolaisten Vienolassa, taiteilijatovereitaan, Kannaksen nähtävyyksiä. Näiden eloisien ja viehättävien muisteloiden lisäksi Pimiä on liittänyt teokseensa sikermän runoja, jotka ovat hänelle itselleen kaikkein rakkaimpia, ja kertoo, miten muutamat hänen merkittävimmistä runoistaan ovat syntyneet.