Ilmari Pimiä : Unen maa : runoja Karjalalle

Ilmari Pimiän runous on soinut kuin yksinäisen huilun ääni, hieman arkana ja surunvoittoisena, mutta kuulaan kauniina ja välittömän hartaan. Karjalainen mielenlähettely ja vaistomainen laulajan kaipuu ovat luonnehtineet hänen runoilijateitään.
Tämän herkkätuntoisen laulajan ääni on saanut uusia, entistä voimakkaampia sointuja hänen syvästi ja läheisesti myötäeläessään heimonsa kohtaloita. Rajamaa, Karjala, on runoilijalle pyhää maata. Siellä on hänen lapsuutensa kultamaa, hänen kaipuunsa sinikukkarinne, jota kohtaan hän tuntee harrasta hellyyttä. Siellä hän elää omaksi tuskakseen rajuina väistyessä rintamailla pakkoluijan tieltä. Nyt on Karjala kuitenkin runoilijalle ennen kaikkea voittava maa: Laatokan kuohuissa soi Karjalan kunnia ja Syvärin rannoilta runoilija katsoo päin Karjalan aamua. Uljas uhma, nöyrä velvollisuudentunne ja valoisat tulevaisuudenuskot siivittävät hänen säkeitään Karjalan nousun päivänä.

UNEN MAA on helkkyvää, muodollisesti hallittua ja näkemyseltään todistusvoimaista runoutta. Karjalan runoilija on isänmaan suurena keväänä antanut siinä lahjan koko kansalleen.