Ilmari Turja : Se kuusi ja se kivi : Ilmari Turjan tarinoita

Olen krapsinut kokoon näitä juttujani. Yksi jäi ylikin, kun tähän tungettiin minun ylioppilasaineni. Ja se taas tungettiin sitä varten, että olisi edes yksi kertomus äidinkielellä, kun muut ovat minun omallani. Mutta pannaan se ylijäämä tähän takaisinään, niin tulee samalla rahalla.

Nevattaioon Jussi sanoi minulle tuolla Minnesootan valtiossa, että Saako amerikkalaiset näyttää sinulle historiallista muistomerkkinsä. – Saa. Niin mentiin ja pysähdyttiin suuren rakennuksen eteen. – Missä se historia sitten on? – Tämä; sitä on tämä talo. – Mistä sen näkee? – Vuosiluvusta. Tuossa lukee, että 1851. – Vai niin. Meidän pitäjän kirkon otsassa on 1304. – Älä vaan yritä solkata tuota englanniksi. – Miksi ei. – Saan hävetä silmät päästäni niiden amerikkalaisten edessä, kun sinä päästelit niin päättömiä tarinoita, että jossain muka olisi niin vanhoja kirkkoja.

Sentähden minä tätä kirjaa rupesin tekemään, että saan tarinoida mitä tahdon. Ettei Jussi aina kiellä.