Ilmari Turja : Voi hyvät ihmiset

Kun minä mustalaispojan kokoisena menin Isonkyrön Palhojaasten lainakirjastoon niin sinne tuli Lepokiven Tilta. Tilta oli sinä keväänä ollut rippikoulussa ja päässyt edes, oli nyt siis raavas ihminen, kuten mahtava sanonta kuului. Minä hain sellaista kirjaa, jossa neuvottaisiin sähkökoneen tekoa. En minä enää viitsinyt hangata eponiittilevyä kisinnikaan ja hyppittää paperijäää. Nyt piti panna koneet huristamaan. Tilta hengitti olkapääni yli tutkistellen minun sähkökirjaani ja kysyi:
— Saako ne siinä toisensa?
— Ei ne näissä kirjoissa saa toisensa, näissä on tekniikkaa, historiaa ja tiereetä. Noissa kirjoissa tuolla ne saa toisensa, opettaja neuvoi.
— Mistä sen näkee, kysyi Tilta.
— Niissä on musta pilkku niskassa.

Kun tämän kirjan kansia ryhdyttiin höyläämään, niin kustantaja kysyi, että minkälainen kansikuva tällätään. Mitä kirjailija ajattelee?
Minä ehdotin, että pannaan musta pilkku niskaan. Saas nyt nähdä onko.

Ilmari Tuija