Ilta-Maria Ainalinpää : Pahansilmän katsoma

»Johanna kastoi sulkaa voiteeseen ja siveli sillä ihoni joka paikasta, josta se oli palanut. Hän jutteli minulle voitelemisensa lomassa: – Sinä laps’rukka olet liian koria lapsi. Sua on paha silmä katsonu. Mutta arpia se ei sinulle saa. Silloin ei Suutarìn Johanna ole Suutarìn Johanna, jos arpia tulee. Paha silmä sua on katsonu, kun sinä et menesty.»

Pahansilmän katsoma on vuonna 1915 puutteenalaisiin ja nälän vaivaamiin oloihin syntyneen ihmisen tarina. Vaikeaan lapsuuteen maaseudulla sisältyy toki onnellisiakin muistoja, nuoruus sensijaan ei paljon iloa suo. Avioliitto loppuu miehen kuolemaan toisen lapsen ilmaan synnytessä itsestään. Kolmas lapsi syntyy miehen kanssa, josta ei ole vastuuseen. Raskas työ ja jatkuva puute, pienet lapset, vaikeat sairaudet sekä ympäristön säälimätön painostus ovat saada nuoren vaimon välillä epätoivoamaan. Mutta siitäkin pysytään kuin ihmeen voimasta edes vedet, jolloin kirjoittaja saattaa katsomaa ympärillään onnellisena: nähdä lapsissaan ja lapsenlapsissaan jatkumisen itseensä. Kirjan koskettavaksi sanomaksi kasvaa toivomus että ihmisten, ja varsinkin lasten, elämä olisi onnellisempaa ja ettei kukaan enää joutuisi kirjoittaja itse ja monet muut hänen aikansa lapset ovat saaneet kokea.