Immanuel Kant : Käytännöllisen järjen kritiikki

Takakansi

"Kaksi asiaa täyttää mieleni yhä uudella ja kasvavalla ihailulla, mitä useammin ja mitä herkeämättömämmin niitä ajattelen: tähtitaivas ylpuolellani ja moraalilaki sisälläni. Kumpaakaan minun ei tarvitse pelkästään olettaa ja etsiä transsendentilta alueelta, ikään kuin ne olisi verhottu hämäryyteen tai ne olisivat aistieni ulottumattomissa; näen ne edessäni ja liitän ne välittömästi tietoisuuteen olemassaolostani. Näistä edellinen alkaa valtaamastani paikasta ulkoisessa aistimaailmassa ja jättää minut äärettömyyksiin saakka maailmoihin ja järjestelmien toistensa perään – vieläpä niiden jaksettoman toisen liikkeen loputtomuuteen, niiden alkujen ja kestojen. Jälkimmäinen alkaa näkymättömästä olevasta minussa, omasta persoonallisuudestani, ja näyttää minulle maailman, joka on todellisesti ääretön mutta vain ymmärryksen nähtävissä ja johon en tunne olevani, kuten edellisten maailmojen kohdalla, pelkästään kontingentisti vaan universaalisti ja välttämättä liittynyt (...)." – Käytännöllisen järjen kritiikki

Esittely

Käytännöllisen järjen kritiikki (1788) on valistusfilosofi Immanuel Kantin (1725-1804) moraaliopillinen pääteos: tutkimus moraaliperiaatteista ja moraalikäsitteistä. Siinä Kant käsittelee ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä tahdonvapaudesta, Jumalan olemassaolosta ja ikuisen elämän mahdollisuudesta sekä selvittää, mitä ihmisen on järkevää tavoitella elämässä.

Kantin näkökulma moraaliin oli täysin uusi: moraali ei perustu sen enempää Jumalan tahtoon kuin luonnossa tavattaviin ominaisuuksiinkaan vaan oman järkemme käskyyn. Toiminnan moraalisuutta eivät mittaa sen enempää toiminnan hyödyllisyys kuin sen tuottama onnellisuuskaan. Sen sijaan kaiken moraalisen sivistyksen todellinen päämäärä on, että ihminen toimisi velvollisuudesta.
Käytännöllisen järjen kritiikki tunnetaan myös ”Toisena kritiikkinä”, ja Puhtaan järjen kritiikki on ”Ensimmäinen kritiikki”.