Immanuel Kant : Puhtaan järjen kritiikki

Takakansi

"Sen lisäksi, että olemme nyt matkannet läpi puhtaan ymmärryksen maan ja tarkastelleet huolellisesti sen jokaista osaa, olemme myös mitanneet tarkasti tuon maan ja määrittäneet siinä kullekin ololle oman paikkansa. Tämä maa on kuitenkin saari ja luonnon itsensä asettamien muuttumattomien rajojen saartama. Se on totuuden maa (viehättävä nimi), jota ympäröi laaja ja myrskyisä valtameri, varsinaine harhan tyyssija, jossa monet sumurintamat ja nopeasti sulavat jäävuoret antavat valheellisen lupauksen uusista maista. Pettäessään uusien löytöjen perässä lakkaamatta kiertävää merenkulkijaa tyhjillä lupauksilla ne kiekovat hänt seikkaluhiin, joista hän ei voi koskaan irtautua mutta joita hän ei myöskään pysty koskaan saattamaan loppuun."

– Peruslauseiden analytiikan kolmas pääkappale: Perustasta kohteiden jakamiselle fenomeeneihin ja noumeneoneihin

Esittely

Puhtaan järjen kritiikki on saksalaisen filosofin Immanuel Kantin (1724-1804) tunnetuin ja vaikutusvaltaisin kirja ja yksi länsimaisen filosofian kuuluisimmista teoksista. Kant halusi rakentaa siltaa rationalismin ja empirismin välille ja vastusti jyrkkää kokemusajattelua. Teos pyrkii vastaamaan perustaviin tietoteoreettisiin kysymyksiin "mitä tiedämme" ja "kuinka tiedämme sen".

Puhtaan järjen kritiikki koostuu johdannosta ja kahdesta kirjasta. Johdannossa Kant käsittelee "puhtaan" ja empiirisen eli kokemusperäisen tiedon eroja, analyyttisiä ja synteettisiä arvostelmia, apriorisen tiedon mahdollisuuksia sekä "puhtaan järjen" ongelmaa yleensä. Ensimmäinen kirja käsittelee Kantin transsendentaalisen idealismin perusosasia ja toinen sen menetelmiä.