Ing-Marie Eriksson : Leikkitoveri

Märit on saanut vain rippeitä siitä mitä muut, mutta leikkitovereilleen, kahdelle pikkutytölle, hän merkitsee paljon; hänen kohtalonsa kautta lapset oppivat tajuamaan elämän julmuuden ja yksinäisyyden. Märitin kohtalo on ollut kirjan nuorelle tekijälle tärkein. Kertoessaan sen hän ei ole halunnut herättää sääliä vaan osoittaa, ettei ihmisen tarvitse olla paras, ei edes kunnollinen, ollakseen jonkin arvoinen.
Kolmen leikkitoverin tarina on aluksi idylli, kertomus hursujien, aistillisten leikkien paratiisista syrjäisessä etelänruotsalaiskylässä. Märitin seurassa lapset tuntevat itsensä riippumattomiksi. He ovat saaneet parhaan osan aikuisten ja lasten maailmasta. Märitillä on lapsen mieli, hän puhuu heidän kieltään, mutta hänen ruumiinsa on aikuisen ja hänellä on aikuisen voima. Märitissä on myös hellyyttä ja äidillisyyttä enemmän kuin ehkä muissa naisissa. Hänen lämpimillä käsillään ja painavilla rinnoillaan lapset saavat leikkiä. Mutta aikuisten kiellot rikkovat idyllin, syyllisyydentunne ja sääli mutkistavat ystävyyden. Märitin on kadottava kylästä ja ihmisten tietoisuudesta. Lapset oppivat että uskollisuuteen kätkeytyy petollisuuden siemen, että elämä on julmaa ja he suunnattoman heikkoja aikuisten valtavan voiman edessä.