Ingeborg Bachmann : Kolmaskymmenes vuosi

Kolmikymmenvuotiaaksi ei tulla yhtenä päivänä — siihen kuluu paljon aikaa. Niminovelli — kirjan laajin — on tuskallisen syvään viiltävä kahtiajako, jossa toisella puolella on nuoruus, toisella vanheneminen. Jokainen näistä novelleista — Nuoruus eräässä Itävallan kaupungissa, Kolmaskymmenes vuosi, Kaikki, Wildermuth, Undine lähtee — on taiturillista työtä. Sanat liekehtivät, ajatukset polttavat.
Sugestiivisin, lumoavin on rakastamaan tuomitetun vedenneidon Undinen kutsuhuuto. Se tulee tiheän läpikuultavasta vihreydestä, silloin kun 'kaikki vedet ovat tulvivat sävyiltään', joet kohoavat, lumpeet kukkosoivat ja hukkuvat sadoittain ja meri on mahtava huokaus, se lyö ja lyö ja virtaa ja vyöry vasten maata niin että valkoinen vaahto vaeltaa yli huulten'.

»Kuka voisi koskaan unohtaa Undinen valitusta! Kuka on viime vuosina lukenut mitään, jota voisi verrata novelliin 'Kaikki'! Jokaiseen tunnelmaan ja rohkeaan vetoon kätkeytyy suurta runoa. Kuka voisi kiistää näiden tarinoiden edustavan modernin saksalaisen runouden parhaimmistoa!»
(Walter Jens, Die Zeit)

Ingeborg Bachmann on syntynyt Klagenfurtissa Itävallassa 1926. Hän on saksan kielellä kirjoittavien nykypäivän kirjailijain huomatuimpia ja tunnustetuimpia. Hän aloitti lyyrikkona kuuluisan Gruppe 47:n piirissä ja on julkaissut verkkaisessa tahdissa laadultaan mitä valikoiduinta runoa. Novellikokoelma »Kolmaskymmenes vuosi», Bachmannin ensimmäinen proosateos, ilmestyi 1961.