Ingmar Bergman : Laterna magica

Ingmar Bergmanilla on taiteessaan ja elämässään ollut periaatteena peittelemätön rehellisyys, ja radikaalin avoin on myös hänen muistelmateoksensa, Laterna magica. Kirja kouraisee yhtä lujasti kuin Bergmanin elokuvat: avautuu maailma joka sekä kiehtoo että kauhistaa.

Uudelleen löytämisen riemulla, mutta ennen kaikkea pinnalle Bergman kuvaa lapsuuttaan ja kasvamista siinä vanhanajan Ruotsissa, jonka kaikki Fannyn ja Alexanderin kokeneet tunnistavat: suvussa pappiperheessä, jossa vahvasti muut siteet kuin rakkauteen.

Bergman kirjoittaa siitä, millaisen leiman ihminen saa nuoruudestaan, miten hän kantaa lapsuuttaan elämänsä läpi, minkä myllyn lävitse hänet ajoi niin puisevat opettajat.

Elokuvan materiaalin kirkkaia ja tarkkoja nämä aikajärjestyksen sivuuttavat kuvat ovatkin. Bergman vangitsee muistin yksityiskohdat ja näyttää taikalyhdyn valossa, mutta ketään — vähiten itseään — säälimättä ihmisen ja taiteilijan tiensä: teatterin ja elokuvat, naisensa, maanpaon ja paluun, kohtaamiset elokuvan legendojen kanssa. Viimein ympyrä sulkeutuu: siellä ovat jälleen isä ja äiti, sovituksen valossa.

Laterna magica on dokumentti ja draama. Se panee ajattelemaan ihmisen elämää, todella.