Iris Kähäri : Asuu yksin : novelleja

Iris Kähäri kertoo viidessä novellissaan ihmisistä, joita on maailmassa yhä enemmän: elämänsä viimeisiä vuosia elävistä, yhdessä tai yksin asuvista, joiden kello ei enää käy samaa aikaa kuin nuorempien. Herkästi ja oivaltavasti novellit näyttävät vanhusten maailman koko kuvan, avuttomuuden ja pelon, luopumisen tuskan, loppuaan lähestyvän elämän joskus järkyttävätkin ehdot.

Maailma muuttuu nopeasti eikä vanha jaksa aina vastata muuttumisen haasteisiin. Nuoremmalla polvella on hyötyvaatimuksia, joita esitetään suoraan ja peitetysti. Arvomaailmat törmäävät, ja usein vanha ihminen puhutaan kumoon, todistellaan tappiolle.

Keskenään asuvien iäkkäiden ihmisten suhteessa tunteet kärjistyvät, kun vähittäinen rappeutuminen korostaa riippuvuutta. Auttajan ja autetun roolit saattavat kääntyä vastakaisiksi. Yksin asuva vanhus on oman itsensä varassa ja pelkää: avuttomuuttaan, ihmisten vaatimuksia.

Ja kaiken takana odottaa kuolema, joka unessa tuntuu kutsuvan. Luopuminen on vaikeaa, ja siihen pitäisi kasvaa.