Isabel Bolton : New Yorkin kevät

Isabel Boltonin teos on taiteellinen kokeilu – ja onnistunut kokeilu – harkittu ja taidokas kuin filigraaninkoru. Se kuvaa newyorkilaista vuorokautta sellaisena kuin Millicent Munroe sen kiihkeästi elää. Hänen tietoisuutensa tulvii lakkaamattomana, kimaltelevana virtana näkö- ja tunneaistimuksia, joihin hän suhtautuu oman amerikkalaisen luonteensa mukaisesti.
Mitä sitten tapahtuu? Kaikki se, mitä Millicent tuntee ja ajattelee ja kokee sen vuorokauden aikana, jolloin hän on yhdessä Bridgetin ja Percyn kanssa. Bridget, sodan parista hoippuva Euroopan pakolainen, on kuin heiluva eurooppalainen, amerikkalaisin mielin suhtautuva ja tuntoava, tuntuva ja tundoava, monimutkaisesti ja hämmentävä. Percy on hiukan epävakainen kirjailija, joka tahtoo esiintyä Bridgetin ritarina ja voittaa kaikki lohikäärmeet, mutta ei saa aikaan muuta kuin tappelun cocktailpöydässä, mikä tapaus loistavassa hullunkurisuudessaan on romaanin kohokohta ja metropolin seuraleämän kuvauksena suurenmoinen. Percy ja Bridget ovat oivallisia symboleja, kun tekijä on tahtonut asettaa Euroopan ja Amerikan vastakkain, mutta heistä kirjoitettu kiinteä, pieni teos ei kuitenkaan ole hämmentävän amerikkalainen, vaan kuvauksen yllä säilyy koko ajan hienostuneen totuuden leima, joka tekee romaanista todella viehättävän taideteoksen.