Ishmael Beah : Leikin loppu : lapsisotilaan muistelmat

Takakansi

Väkivaltaisissa selkkauksissa taistelee arviolta noin 300 000 lapsisotilasta. Ishmael Beah oli yksi heistä.

Miltä sota näyttää lapsisotilaan silmin? Miten tappajaksi tullaan? Miten roolista pääsee irti? Lehtimiehet ovat piirtäneet muotokuvia lapsisotilaista, ja kirjailijat ovat yrittäneet asettua heidän nahkoihinsa. Mutta harvinaisempaa on lukea tarina, jonka kirjoittaja on itse läpikäynyt tuon helvetin ja selvinnyt siitä hengissä.

Ishmael Beahin (s. 1980) Leikin loppu on väkevän koskettava kuvaus kotimaansa verisiä väkivaltaisuuksia pakenevan lapsen matkasta hallituksen joukkojen sotilaaksi. Pohjimmiltaan hänen opas soturina uria päättyi 16-vuotiaana. Uusien ystävien ansiosta hän oppi antamaan itselleen anteeksi, palasi ihmisten kirjoihin ja lopulta parantui. Leikin loppu on ollut ilmestymisestään lähtien New York Timesin bestsellerlistan kärkisijoilla.

Esittely

Ishmael Beah oli kahdentoista, kun hänen kotimaassaan Sierra Leonessa puhkesi raaka sisällissota. Jouduttuaan eroon perheestään nuorukainen lähti vaeltamaan kohti rauhallisempia seutuja. Matkalla parempaan elämään hän liittyi kaltaisiinsa lapsipakolaisiin.

Merenrannan rauhaisuus muuttui äkisti sotilaselämäksi pakkovärvättynä. Alkoi lähes kolmen vuoden vaellus pimeyden syvimmässä ytimessä, sodassa, jossa lapset tappoivat toisiaan aikuisten käskystä. Lapsille syötettiin erilaisia huumeita, joiden voimin he jaksoivat enemmän ja tunsivat vähemmän, jos mitään. Unice"n ohjelma lasten kotiuttamiseksi rintamalta osui Ishmaelin ja eräiden hänen aseveljiensä kohdalle. Alkoi pitkä kuntoutus maan pääkaupungissa Freetownissa. Sen aluksi pienet sotilaat kaipasivat isähahmoiksi muuttuneita komentajiaan ja tappamista, kärsivät vakavista vieroitusoireista, tappelivat hoitajiensa ja toistensa kanssa, mutta aloittivat myös hitaan toipumisen.

Lahjakkaan Ishmaelin kävi lopulta hyvin, hän löysi sukulaistensa luota uuden kodin ja pääsi YK:n lasten maailmankongressiin puhumaan kokemuksistaan.