J. H. Erkko : Ilmojen lauluja

J. H. ERKKO on Otavan kustannuksella aikaisemmin julkaissut m. m.

Pohjolan häät. Kolminäytöksinen runo. 3: 25. Päätelmä: 'Ei riita in kiista, ei miekka ja veri, vaan totinen työ, rauhan työ, yhteinen työ, ne onnen ja maineen maalle tuovat. Tähän kansliseen opetukseen päättyy runo - sen ihanissa taipuisissa säkeissä pietist kirkasmuotoisten kuvien takana monta vakavaa ja opettava sanaa.'

Aino. Runo viidessä näytöksessä. 3: 25. Koruk. 4: 75. Uusi Suometar: 'Eheänä, luontevana ja yksinkertaisuudessaan viehättävänä kauniina kehittyy koko runo alkuunsaast loppuunsa. Kieli on erinomaisen kaunista; ertittäin Ainon suussa se soinnaa kauniimpana kuin koskaan. Runokuosi on mitä hienointa - helle koti-ko teos-kenteesta, mutta runollisesti lämmittävää elimistöineen, joka vertaista on milta suomalaiselta lyyrikolta harvoin, ja harvoin lie muilta suomalaisilta kyetty sellaisia tunteita esille kehitettyä, joka vertaisia on miltä muilta lyyrikoilta lievältä.

Päätelmä: 'Runoteelman pääponi on lyyrillisessä hellmödssä, jossa rakkaus, usko, uhraava into kohtaa toistaan. Me uskallamme sanoa ja vakauttam siitä, että Erkko tällä kauniilla teoksellaan - jos milloinkaan ennen - niin hän on runoilija koko sielullaan ja sydämellään, jolla häneläinen henki herää suurte ja taiteellisena kuin hänen omasta kylmästä luonnostaan.'

Kullervo. Runomuotoinen murhenäytelmä viidessä näytöksessä. Kansilehden piirtänyt V. Blomstedt. 3: 75. Korukans. 5: 25. Päätelmä: 'Runoilija, joka Ainossa tarjosi meille niin viehättävän kuvan tuosta suomalaisen kansanrunottaren autereisimmasta luomasta, on Kullervossa osoittanut omistavansa vielä aivan toisen, kovan intohimoihin kallistuvan. Kullervo on samoin kuin Ainokin sillä uudenlaisella Kalevalan-runolla, jonka luoja J. H. Erkko itse on. Ja hän käyttää tätä runomittaa mestarillisesti; ja rikasta ja sointuvaa on hänen kielensä. On todellinen nautinto lukea sellaisia säkeitä.'

Pimeän tullen. Runoa ja suorasanasta. Kansilehden piirtänyt Nils Wasastjerna. 3: 75. Koruk. 5: 25. Valvoja: 'Kirja kuvaa sitä syys pimeää, johon Suomen kansa sallistaa elämää nyt mielitään sammuttat, sukeunutta maansidrun, se jo mietteliästän kenoja ja lepäisten synkällä katseella.

Päätelmä: 'Heti alusta havaitsemme keväällä, että se on runomuotoisille että suorasanallisille kappaleille ominaista syvä ajatusten ja tunteitten liikuttavuus. Esittämämme ei arvostelija saata liioitella, että harvinaisemmat ovat sellaiset runokat, joka lausuu sydämen lämmöstä hehkuvia viisaan sanoja, jolloin joka säkeessä soinnahtaa syvä ja oikea elämän tunteet ja niissä on jokaisesta sanasta kallista lahjasta, joka pimeän tullen valaisee sille tietä.'