J. K. Tamminen : Totuus tapaus Aarniosta

Takakansi

Halusin saada mahdollisimman syvän ja laajan yleiskuvan Aarnio-jutun henkilöistä ja tapahtumista. Eräs haastattelemani vanhempi konna oli todellinen arkisto. Hänellä oli ensi käden tietoa useista Helsingin huumepoliisin jutuista. Haastateltava oli vuosien aikana ollut Aarnio-jutun eri vaiheissa itse mukana joko rikoksen tekijänä tai lähellä keskeisiä henkilöitä. Tein hänen osaltaan haastatteluja useaan otteeseen ja kertaen. Vastausten sisältö ei muuttunut.

Haastateltavaa on vahvasti "vanhan kaartin miehiä". Useaat otteeseen haastattelujen aikana hän nauroi ääneen kysymyksilleni, joita olin rakentanut median kautta saamistani "tiedoista". "Minua suorastaan oksettaa, mitä tuubaa ja sontakitarinaa tällä liikkeu."

Hän kielsi käyttämästä keskustelujamme niin, että hänet tunnistetaan. "Jokainen vastaa omista jutuistaan, eikä paskahuusujen ja sysikolareiden tarina kannata levittää. Ei näitä juttuja kuulu lähetellä, muuten joku iso lintu pääsee, kun alisankaritkin nykyään tietää oikean."

J. K. Tamminen on lakimies, rikostutkija ja teologi, joka kirjoittaa johtamistieteiden väitöskirjaa kauppakorkeakoulussa. Toisaalta hän on myös entinen ammattirikollinen. Tamminen on aiemmin julkaissut trilogian Pasilan mies, Kilpimies ja Megaliiga sekä omaelämäkerralliset teokset Konkurssseja ja muita konnuuksia – Talousrikollisen muistelmat ja Rikollinen elämäni.

Esittely

Kesken Suomen rikoshistorian kalleinta oikeusjuttua J. K. Tamminen sai tilaisuuden vierailla useaan otteeseen Jari Aarnion luona Vantaan vankilassa. Tämä kirja pohjautuu noissa tapaamisissa käytyihin keskusteluihin sekä Tammisen laajoihin taustaselvityksiin rikosten ja rikollisten maailmassa.
Jari Aarnion lisäksi J. K. Tamminen on haastatellut mm. Mari ”Malmin nainen” Romanoa sekä lukuisia muita ns. ”tapaus Aarnioon” keskeisesti liittyviä henkilöitä.
Vuonna 2007 useat rikolliset Suomessa ja Virossa esittivät väitteitä, joiden mukaan Helsingin huumepoliisi ei noudata kaikessa toiminnassaan lain kirjainta.
Ensimmäinen väite oli, että Helsingin huumepoliisi tekee itse laittomia valeostoja. Toisen väitteen mukaan Helsingin huumepoliisin suhde ”tiedonantajiin” ja ”vasikoihin” oli liian joustavaa. Sanottiin, että Helsingin huumepoliisi salli joidenkin rikollisten toimia huumemarkkinoilla, mikäli he vastavuoroisesti antoivat Helsingin huumepoliisille tietoja kentältä. Kolmas väite oli, että Helsingin huumepoliisi oli itse mukana huumekaupassa ja tyhjensi laittomasti nk. metsäkätköjä, eli rahojen ja huumeiden maakätköjä.
Tässä kirjassa kurkistetaan kulissien taakse. Mukana on paljon sellaista aineistoa, jota ei missään muualla ole koskaan julkaistu. J. K. Tamminen haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui.