J. Krishnamurti : Tuntematon todellisuus

Tuntematon todellisuus
Joka etsii tästä kirjasta maailmankatsomusta, jonka voisi omaksua, hän ei sitä löydä. Joka etsii valmiiksi pureskeltua vastausta elämänsä ongelmiin, hän pettyy. Joka etsii moraalisen käyttäytymisen ohjeita, hän joutuu ymmälle. Joka etsii uutta ideologiaa, uusia aatteita, uusia järjestelmiä nykyisen henkisen ja aineellisen kaaoksen selvittämiseksi, hän etsii turhaan. Kaikkia näitä kysymyksiä, nykyaikaisen ihmisen kipeitä maailmankatsomuksellisia, moraalisia ja aatteellisia ongelmia Krishnamurti toki käsittelee tämän kirjan jokaisessa luvussa, mutta hänen lähtökohtansa, hänen kysymyksenasettelunsa poikkeaa täysin siitä, mihin yleensä olemme tottuneet. Hän ei anna meille valmiita vastauksia elämänkohtaloidemme, koko inhimillisen olemisen kannalta polttaviin kysymyksiin, mutta hänen kysymyksensä saavat meidät havahtumaan ja etsimään itse, mikä on meille totta ja mikä on harhaa. Hän opettaa meidät ajattelemaan itse: hän ei anna meille valmista ja turvallista maailmankatsomusta. Hän haluaa panna jokaisen ihmisen itsensä ajattelemaan, hän sanoo, että tärkeintä kaikesta on tuntea itsensä, tuntea omat motiivinsa, sekä ilmeiset että kätketyt vaikuttimensa, sillä hän on vakuuttunut siitä, että vain täydellisen itsetuntemuksen, ehdottoman vilpittömyyden kiirastulessa ihminen voi oivaltaa oman elämänsä ja koko olemassaolon tarkoituksen, voi päästä selville siitä, mitä on se 'tuntematon todellisuus', johon ei ole olemassa mitään valmiiksi viitoitettua tietä. Se tie on jokaisen ihmisen itsensä poljettava, ja ainoa keino oivaltamisen ja luovan olemisen virittämiseen on se, että ihminen näkee ja kokee sen mikä on sellaisenaan - panematta siihen mitään lisää ja poistamatta siitä mitään. Ja tämä oivaltaminen voi, Krishnamurti sanoo, tapahtua vain nyt, vain nykyhetkessä, sitä ei voi tavoitella ajan puitteissa.