J. M. G. Le Clezio : Autiomaa

He olivat hiekan, tuulen, valon, yön ihmisiä. He kantoivat mukanaan nälkää, janoa joka sai huulet vuotamaan verta, ankaraa hiljaisuutta jossa aurinko hehkui, kylmiä öitä, Linnunradan loistetta, kuuta. Ja heillä oli katseen valo, joka loisti kirkkaana silmämäristä. He olivat islaminuskoisia paimentolaisia, jotka turhaan etsivät kotipaikkaa Afrikassa. Uudet vallankäyttäjät oli kaikkialla, kristityn miehen aseet; eletään 1900-luvun alkua.

Siinä toinen tämän hienon, runollisen ja samalla täysin realistisen romaanin juonista.
Toinen kertoo tästä päivästä, maurilais-tytöstä Lallasta, jonka suonissa virtaa sotu-rien, se on esi-isi veri. Autiomaasta, heimosuvusta parista Lalla on joutunut pohjoisafrikkalaiseen kaupunkiin, sieltä sattuma kuljettaa hänet Marseilleen, jossa sivistynyt maailma hänet löytää.

Lukutaidottoman, villin Lallan ainutlaatuinen kauneus tekee hänestä kuuluisan, käsitteen koko Euroopassa. Mutta eräänä päivänä Lalla jättää kaiken, palaa kotiin synnyttämään lapsensa yksin viikunapuun varjoon.

Le Clézion teksti vangitsee: Autiomaa on taianomainen, julma ja lempeä kirja ihmisestä ja luonnosta, ihmisen irrallisuudesta, yksinäisyydestä, myyteistä, legendoista, elämän järkymättömistä laeista.