Jaakko Paavolainen : Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 2 : Valkoinen terrori

Tutkimus muodostaa jatkon vuosi sitten ilmestyneelle 'Punaiselle terrorille'. Se pyrkii puolueettomasti ja kiihkottomasti selvittelemään sitä osaa voittaneen puolen menettelytavoissa, joka lähinnä muodostaa vastineen punaisten väkivaltasuorituksille, nimittäin välittömästi taistelujen yhteydessä tai pian sen jälkeen kenttäoikeuksien tuomioiden nojalla tapahtuneita teloituksia. Tutkimuksessa on nojattu mahdollisimman suuressa määrin autenttiseen asiakirjamateriaaliin ja olennaisia seikkoja edustavaan, jonka luotettavuus on mahdollisimman suuri. Tutkimukselle on ollut eduksi, että myös valkoisten puolella on ollut runsaasti aineistoa saatavissa.

Tapahtumia on valaistu sekä tilastollisen laskennan että havainnollisten todistajakertomusten avulla. Tutkimus osoittaa, että valkoinen terrori oli valtioalustan samantapainen kiihtymistilan synnyttämä toimintaperiodi kuin punainen terrorikin. Se pyrkii valaisemaan erityisesti motiivien kompleksisuutta nimenomaan voittajan taholla. Punaisen terrorin ja kapinan synnyttämää kiihkoa liittyy monenlaatuisiin yksilöllisiin vaikuttimiin, mutta myös ns. rangasitusuattelua. Ankaraan rankaisemiseen liittyi myös tulevaisuuteen kohdistuvia tendenssejä, joita voidaan nimittää puhdistamismotiiveiksi. Pelättiin uutta kapinaa sekä uuden työväenliikkeen voimakasta nousua.

Tutkimuksessa on koetettu mahdollisimman tasapuolisesti kiinnittää huomiota sekä kentän että valkoisen sodanjohdon suhteida väkivaltaisuuksiin. Ylipäällikön 25.2. antamien julistusten syntyhistorialle on omistettu oma lukunsa. Huomion kohteena ovat myös venäläisiin kohdistetut väkivaltaisuudet sekä saksalaisten osuus valkoisessa terrorissa. Lukuisten yksityistapahtumien avulla on pyritty osoittamaan, miten erilaisia vaikuttimia rangaistavien radia virallisen ja epävirallisen vankeihin suhtautumisen välillä. Erityisen huomion kohteena ovat olleet suojeluskuntien, valkoisten lausunnot punaisista. Mikään luku ei voi täysin voida tehdä yleisluontoisia päätelmiä teloitusten paikkakunnallisista motiiveista. On valaistu myös niiden valkoisten henkilöiden ja kansalaisryhmien osuutta, jotka vastustivat väkivaltaisuuksia ja käytännössäkin yrittivät niitä ehkäistä.

Valkoinen terrori osoittautuu tutkimuksessa melkoisen helposti ymmärrettäväksi ilmiöksi ja reaktiona terrorin synnyttämääksi reaktioksi, mutta samalla kohta-lokkaaksi, katkeruutta synnyttäneeksi vaiheeksi itsenäisen Suomen olemassaolon ensi kuukausina.