Jaan Kross : Tahtamaa

Takakansi

Vuonna 2001 ilmestynyt Tahtamaa on Jaan Krossin viimeiseksi jäänyt romaani ja hänen ainoa proosateoksensa, joka käsittelee Viron uutta itsenäisyyden aikaa. Romaanin päähenkilö, Krossia muistuttava kirjallisuusmies Aabel Haljand hankkii takaisin omistukseensa isoisänsä Tahtamaa-nimisen maatilan Saarenmaalta. Kun ruotsinvirolainen liikemies koettaa saada maan käyttöönsä pilkkahintaan, käy ilmi, että tilan antiikin-alueella on aarre — suuri esiintymä merimultaa, joka soveltuu lääkin­nällisiin tarkoituksiin. Tilalle päätetään perustaa terveyskylpylä. Samaan aikaan Haljandin yksityiselämä heittää kuperkeikkaa, kun hänen toistakymmentä vuotta kestänyt salasuhteensa paljastuu kumppanin aviomiehelle, joka on itsemurhauk­sellaan pitänyt rakastavaisia kau­hun tasapainossa. Ihmissuhteiden kiemuraisuus heijastaa vaikeuksia, joita Haljandilla on uuden yhteiskunnan kehittämisessä ja selviämisessä sopeutumisessa, ja niissä voidaan nähdä koko 1990-luvun Viron kamppailu näennäisestä umpikujasta kohti uutta vapautta. Tahtamaa — tahdon ja toivon maa.

Esittely

Tahtamaa on virolaisen kirjailijan Jaan Krossin viimeiseksi jäänyt romaani, jonka 80-vuotias mestari julkaisi vuonna 2001. Se on Krossin laajassa proosatuotannossa ainoa romaani, joka käsittelee Viron uutta itsenäisyyden aikaa eli 1990-lukua.

Romaanin päähenkilö on Krossia muistuttava kirjallisuusmies Aabel Haljand, joka hankkii takaisin omistukseensa isoisänsä Saarenmaalla sijaitsevan Tahtamaa-nimisen maatilan. Oikeudet siihen koettaa ostaa häneltä pilkkahinnalla ruotsinvirolainen liikemies, jolloin selviää, että meren rannalla olevalla maatilalla on aarre - suuri esiintymä merimutaa, jota voi käyttää lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tilalle päätetään lopulta perustaa terveyskylpylä - näyttääkin siltä, että kylpylöistä on tullut taloudellisesti jaloilleen nousevan Viron symboli!

Krossin ote Viron ilmiöihin on sarkastinen ja (itse)ironinen. Päähenkilöllä on vaikeuksia sopeutua uuden yhteiskunnan keinoihin, asenteisiin ja kieleen. Hänen mutkikkaat ihmis- ja naissuhteensa heittävät kuperkeikkaa. Jossain vaiheessa ne näyttävät päätyvän täysin umpikujaan, mutta kehittyvät kuitenkin lopulta sille asteelle, että toivo selkiintymisestä alkaa häämöttää. Sama koskee myös koko virolaista yhteiskuntaa. Tahtamaa - tahdon ja toivon maa.