Jaana Kapari-Jatta : Vaarille pala haitaria

Takakansi

Tämän verran olen oppinut: että juhla on arkea ja arki on juhlaa ja että kun joko kieputetaan tai kiepututtaa, niin kieputaan sitten eikä hissi vie pilata.

RiEmukkaassa ja elämäniloisessa kirjassa saavat kyytiä tunnenmankeli, hissietiketti, maailmameno lähellä ja kaukana, lapsuus, arki, kissan viikset, sähkökatkot, Afrikan torit, tietokoneet, avantouinti ja rakas suomen kieli...

Loviisalainen Jaana Kapari-Jatta on suomentanut muiden muassa Harry Potter -kirjat ja Edgar Allan Poen Kootut kertomukset. Vuonna 2008 ilmestyi hänen ensimmäinen oma teoksensa Pollomuhku ja Posityyhtynen.

Esittely

Jaana Kapari-Jatta on Harry Pottereiden maankuulu suomentaja ja mainio kynäniekka, joka on kolumnoinut pitkään Uusimaa-lehteen. Yksiin kansiin kootuissa teksteissään hän kirjoittaa elämäniloa pulppuavasti monenlaisista arjen huomioista ja sattumuksista.

Kieli-ihmisenä Kapari-Jatta painiskelee sanojen kanssa, mutta käytännön asiatkin tuottavat tekstityöläiselle hankaluuksia. Milloin sähkökatko saa tietokoneen reistailemaan, milloin jääkaappi sanoo sopimuksen irti ja kissa repii verhon. Hän tutkailee myös maailmanmenoa lähellä ja kaukana: kotikaupungissaan Loviisassa, New Yorkissa ja Afrikassa asti. Kirjoituksissa kuljeskellaan paljon lapsuusvuosissa, muistellaan hyppynaruja, superpalloja, yhteisiä juttuja siskojen kanssa ja isän opetuksia. Kapari-Jatta karkottaa myös hermovilua, miettii, mikä on suomen kielen kaunein lause, opettelee hissietikettiä ja Helsingin ruuhka-survivalia, iloitsee kynällä kirjoittamisesta ja siitä, kun pihaan tuli punainen auto. Vai oliko se tulipunainen?

Kirjan riemukkuus on tarttuvaa, samoin Kapari-Jatan elämänfilosofia: "Tämän verran olen oppinut: että juhla on arkea ja arki on juhlaa ja että kun joko kieputetaan tai kiepututtaa, niin kieputaan sitten eikä hitsi vie pihdata."