Jaana Laamanen : Unohdetut sotilaat : vaiettuja rintamakokemuksia

Takakansi

Sotaveteraanien rivit harvenevat vauhdilla ja paljon muistoja ja tietoa katoaa heidän mukanaan. Suomen armeijan rivisotilaiden kokemukset sodasta ovat jääneet historiankirjoituksessa liian vähälle huomiolle.

Tässä kirjassa kuusi rintamamiesä kertoo sotakokemuksistaan. Panssarintorjuntamies Aarne Aaltonen, kirjuri/radisti Pentti Höltto, lääkintäaliupseeri Eino Järvenpää, ratsuri Toivo Keskinen, lääkintämies Erkki Salomaa ja lähetti Pertti Siira kokivat sodassa paljon, paljon muutakin kuin taisteluita. Ja jotkut sen omaa kuolemaa pahemmankin - haavoittuneen aseveljen jättämisen vihollisen puolelle.

Kirjassa käytettyä muistitietoaineistoa on mahdollisuuksien mukaan täydennetty arkisto- ja asiantuntijalähteistä. Kirjassa on runsaasti ennen julkaisemattomia kotialbumi- ja arkistokuvia.

FT Jaana Laamanen on mikkeliläinen muistitiedosta kiinnostunut tutkija. Tämän maitolaiturimaisteriksikin kutsutun kansatieteilijän aiempi muistitietopohjainen kirja, Paremmat vuodet ovat edessapäin - Helmin ja Kirstin lottamuistoja, julkaistiin 2010. Laamasen väitöskirja, Maitolaiturilla, on vuodelta 2001.

Esittely

Veteraanien rivit harvenevat ja paljon muistoja ja tietoa katoaa heidän mukanaan. Erityisesti Suomen armeijan rivisotilaiden kokemukset sodasta ovat jääneet historiankirjoituksessa liian vähälle huomiolle. Tässä kirjassa kuusi rintamamiestä kertoo sotakokemuksistaan. Panssarintorjuntamies Aarne Aaltonen, radisti Pentti Hölttä, lääkintäaliupseeri Eino Järvenpää, ratsuri Toivo Keskinen, lääkintämies Erkki Salomaa ja ilmasuojelukomppanian lähetti Pertti Siira kokivat sodassa paljon, paljon muutakin kuin taisteluita. Esimerkiksi sen, miten komppanian päällikkö ammuttaa omavaltaisesti seitsemän antautunutta venäläisvankia. Miehet järjestivät tälle monella tapaa töykeälle komppanianpäällikölle siirron toiseen yksikköön. Vaikka oli sota, se oli miehille myös tavallista elämää. Sotavuosina kotirintamalla kehotettiin muistamaan "tuntemattomia sotilaita" kirjeillä, korteilla ja paketeilla. Posti lähetettiin usein nimellä, mutta sitä osoitettiin myös "tuntemattomalle sotilaalle." Eino Järvenpää kiinnostui yhdestä "tuntemattomasta" kirjeestä, otti selville sen kirjoittajan ja halusi tavata hänet. Nuoret kiinnostuivat toisistaan ja menivät lopulta naimisiin. Kirjassa käytettyä muistitietoaineistoa on mahdollisuuksien mukaan todennettu arkisto- ja asiantuntijalähteistä. Kirjassa on runsaasti ennen julkaisemattomia kotialbumi- ja arkistokuvia.