Jaana Seppänen : Iltapäivä : esseitä kohtalosta ja ikävän hetkistä

Takakansi

»Vasta iltapäivällä voi tulla tietoiseksi kaaresta, jota aurinko on taivaalla tekemässä.»

Kohtalo on tumma sävy, joka värjää näkökentän laidat, matalataajuinen jyminä, jonka voi tarkasti kuuntelemalla erottaa maailman hälyn takaa. Tähän mielentilaan – iltapäivään – kutsuu Jaana Seppänen lukijansa.
Toisessa esseekokoelmassaan Seppänen kuljeskelee fatalistina Ouagadougoussa ja misantrooppina Roomassa. Vaiten hän odottaa Oostendessa nousuvettä. Tarkkaan ja raadolliseen tyyliinsä hän pohtii ikävystymisen, kommunikaation ja väärinymmärrysten teemoja ja peilaa niitä muun muassa Krzysztof Kieslowskin, Michael Haneken, T.S. Eliotin, Michel Houellebecqin, Pier Paolo Pasolinin ja Imre Kertészin teoksiin.

Esittely

Vasta iltapäivällä voi tulla tietoiseksi kaaresta, jota aurinko on taivaalla tekemässä.Jaana Seppänen kuljeskelee fatalistina Ouagadougoussa ja misantrooppina Roomassa. Vaieten hän odottaa Oostendessa nousuvettä.

Toisessa esseekokoelmassaan Seppänen pohtii tarkkaan ja raadolliseen tyyliinsä ikävystymisen, kommunikaation ja väärinymmärrysten teemoja ja peilaa niitä mm. Krzysztof Kieslowskin, Michael Haneken, T.S. Eliotin, Michel Houellebecqin, Pier Paolo Pasolinin ja Imre Kerteszin teoksiin. Kohtalo on tumma sävy, joka värjää näkökentän laidat, matalataajuinen jyminä, jonka voi tarkasti kuuntelemalla erottaa maailman hälyn takaa. Tähän mielentilaan, iltapäivään, Seppänen kutsuu lukijansa.