Jakob Burckhardt : Maailmanhistorian näköaloja

Jakob Burckhardtin (1818-97) tärkeä teos »Weltgeschichtliche Betrachtungen» ilmestyi vuonna 1905; sen muodostavat muistiinpanot suurta huomiota herättänystä luentosarjaa varten, jonka Burckhardt piti Baselin yliopistossa. Vuosikymmenien kuluessa tämä teos on saavuttanut niin keskeisen aseman länsimaisen ajattelun piirissä, että on ollut aiheellista tuoda se myös suomalaisen lukijakunnan käsiin.

Hieno ja syvä kriittillisyys, henkevä tyyli ja aivan tavaton lähdetuntemus aseinaan Burckhardt aluksi pyrkii tarkastelemaan kolmen suuren voimatekijän: valtion, uskonnon ja kulttuurin pysyvää ja vähittäin tapahtuvaa keskinäistä vaikutusta, nimenomaan kulttuurin, liikkuvan voimatekijän, vaikutusta molempiin kiinteisiin, s.o. valtioon ja uskontoon. Sen jälkeen hän tutkii historiallisten kehityskulun pikaista liikkeitä, oppia kriiseistä ja vallankumouksista, murroksista ja vastavaikutuksista. Sitten hän ottaa tarkasteltavaksi kysymyksen maailmanhistoriallisen tapahtumisen tihentymisestä, sen keskittymistä joihinkin suuriin väli-silöihin, joissa mennyt ja tuleva aika hetkellisesti henkilöityvät. Viimeisessä luvussa vihdoin Burckhardt käsittelee kysymystä onnesta ja onnettomuudesta maailmanhistoriassa. Hänen lähtökohtanaan on »aina pysyvä ja meille mahdollinen: kärsivä, taisteleva ja toimiva ihminen, sellaisena kuin hän on; on ollut ja on oleva».

Burckhardtin käsittelytavalle antaa erikoista viehätystä persoonallinen ote. Teoksen herättävä ja ohjaava merkitys historian tapahtumien tutkimisessa kaikilla hengen elämän aloilla on ollut ainutlaatuinen sen alusta alkaen. Se on suuren opettajan arvokkaan ja persoonallisen lahja jälkimaailmalle.