James D. Watson : Kaksoiskierre : henkilökohtainen selonteko DNA:n rakenteen keksimisestä

Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan professori P. Tarjanne sanoo tästä kirjasta seuraavaa: Tämä on tärkeä kirja, koska se edustaa uutta kirjallajä. Se kuvaa huomattavaa luonnontieteellistä keksintöä, DNA-molekyylin rakenteen selvittämistä, mikä vie meitä aimo askeleen kohti elämän alkuperän ymmärtämistä. Se on samalla sekä romaani, tietokirja, pamfletti, reportaasi että omaelämäkerta. Teoksen kirjoittaja oli eräs keksinnön tekijöistä ja hän sai siitä Nobelin lääketieteen palkinnon Tukholmassa vuonna 1962.

Kirjan tekee tärkeäksi juuri Watsonin henkilökohtainen kosketus kuvaamiinsa tapahtumiin. Hän esittää esimerkiksi mielenkiintoisia pisteitä aivan huomautuksia lähiympäristönsä henkilöistä, joista monet ovat kuuluisia tiedemiehiä. Vaikka ei pysyäkään mukana kirjan henkilögalleriassa eikä eläytyä niiden kulloinkin vallitseviin suhteisiin, kirja säilyttää silti kiinnostavuutensa hyvin laaditun ja mielenkiintoisen selostuksen. Tavallisesti havaitsee tieteellistä tutkimusta koskevat kirjat ovat tyylillisesti kuivia, keinotekoisien arvokkaita. Mikäli Watsonin kirja saa arvoisiaan seuraajia, voidaan väittää tieteen popularisoinnin löytäneen uuden ulottuvuuden ja ainakin tutkimustyön luonteen yleinen ymmärtämys tulee olennaisesti lisääntymään.

Toinen kirjan tärkeäksi tekevä seikka on kuvattavan tutkimustyön aihepiiri. Molekyylibiologia tulee varmaan saamaan vuosisatamme viimeisellä kolmanneksella samantapaisen aseman kuin atomi- ja ydin fysiikalla on tähän saakka ollut. Watsonin ja Crickin kaksoiskierre voi helposti viedä luonnontieteiden symbolin arvon Bohrin atomimallilta.

Yllättävintä useimmille lukijoille on varmaan se maanläheisyys, joka leimaa kirjaa alusta loppuun. Kirjoittaja ei pelkää vilpittömästi paljastaa omia ja tutkijaystäviensä