James D. Watson : Kaksoiskierre

Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan professori P. Tarjanne sanoo tästä kirjasta seuraavaa:

Tämä on tärkeä kirja, koska se edustaa uutta kirjalajia. Se kuvaa huomattavaa luonnontieteellistä keksintöä, DNA-molekyylin rakenteen selvittämistä, mikä vie meitä aimo askeleen kohti elämän alkuperän ymmärtämistä. Se on samalla sekä romaani, tietokirja, pamfletti, reportaasi että omaelämäkerta. Teoksen kirjoittaja oli eräs keksinnön tekijöistä ja hän sai siitä Nobelin lääketieteen palkinnon Tukholmassa vuonna 1962.

Kirjan tekee tärkeäksi juuri Watsonin henkilökohtainen kosketus kuvaamiinsa tapahtumiin. Hän esittää esimerkiksi milloin ystävää milloin itselöitä huomautuksia lähiympäristönsä henkilöistä, joista monet ovat kuuluisia tiedemiehiä. Vaikka omasta työskentelystään hän onkin henkilö­jääliö, syntyy silti poikkeuksellisen hyviä kuvia tiedemiehistä ja »tieteen tekemisestä». Tavallisestiihan tiedettä ja tutkimusta koskevat kirjat ovat tylsällisesti kuivia, keinotekoisen arvokkaita. Mikäli Watsonin kirja saa arvoisiaan seuraajia, voidaan väittää tieteen popularisoinnin löytäneen uuden ulottuvuuden ja ainakin tutkimustyön luonteen yleinen ymmärtämys tulee olennaisesti lisääntymään.

Toinen kirjan tärkeäksi tekevä seikka on kuvattavan tutkimustyön aihepiiri. Molekyylibiologia tulee varmaan saamaan vuosisa­tamme viimeisellä kolmanneksella samantapaisen aseman kuin atomi- ja ydin­fysiikalla on tähän saakka ollut. Watsonin ja Crickin kaksoiskierre voi helposti viedä luonnontieteiden symbolin arvon Bohrin atomimallilta.

Yllättävää useimmille lukijoille on varmaan se maanläheisyys, joka leimaa kirjaa alusta loppuun. Kirjoittaja ei pelkää vilpittömästi paljastaa omia ja tutkijaystäviensä

Jatkuu takalepeessä