Jari Tervo : Tuulikaappimaa

ONTAVALLINEN KESÄPÄIVÄ, JA KAUKON VAATTEET VINKUVATTAAS.

Velipoika huokaa ja lähtee viemään päästään hidasta Kaukoa taloon. Mutta tällä kertaa tapahtuu suunniteltu sekaannus: hoitajien huostaan jääkin velipoika, ja ulos Rovaniemen kesään kävelee mustaan pukuun puettu Kauko. Taskussaan auton avaimet ja velipojan turpea lompakko. Ensimmäistä kertaa omin päin liikkeellä oleva Kauko päättää kokea kaiken mistä on jäänyt ensimmäisenä kolmenakymmenenseitsemänä ikävuotenaan paitsi. Tie vie kapakasta karaokeen, herätyskokouksesta hotelliin. Vastaan osuu Tellu, jolla on lohikäärme, jännästä tykkäävä Paula, ja maailman kaunein nainen Hanna Simpatti, jonka kaula kiiltää ja jonka rintojen välissä on syvä rotko. Välillä syödään mustaa piimää ilman hampaissa narskuvia pippureita ja juodaan olutta, koska ravintolassa on pakko olutta juoda. Perässä viilettää laitoksesta pakoon päässyt velipoika, turhautunut rakennusurakoitsija, joka ottaa maailmalta turpiin ihan työnsäkin. Tarinaan mahtuvat myös laulun vanki Gunnar ja Taisto, kommunismiin uskonsa menettänyt Roikkala joka kirjoitti sairaasta Amerikasta päivitettämiä lastujaan automaatin tuvideotteita ja saittealeva Noenniemi, joka ei koskaan kuse turhaan. Oma roolini on myös selvä: koiraisella koiralla ja kuivalla naulapyssyllä.

Tuulikaappima on jäljittelemätöntä Tervoa, jossa komiikka lankeaa tragedian kuin yö naapuritilillä.