Jarmo Ahonen : Ystävänä yksinäisyys

Jarmo Ahosen runot tutkivat yksinäisyyttä monelta puolelta. Yksinäisyys, joka löytyy meissä kaikissa, saattaa olla vapaaehtoista, joskus se astuu elämäämme pakosta, elämän muuttuessa toisenlaiseksi, pois tutusta ja turvallisesta. Yksinäisyydessä on pelkonsa ja tummat sävynsä, mutta yksinäisyys saattaa olla myös suuri voimavara ja luovuuden lähde silloin, kun kaikki hälinä ja hyörinä hiljentyy ympäriltämme.

Runojen tunnemaailma liikkuu yksinäisyydestä toivoon ja rakkauteen. Niissä on myös annos ihmettelyä ja uteliaisuutta. Ne pitävät sisällään myös maailman ristiriitaisen tilan ja ihmismielen syvien ajatusten pohtimista ja elämän paradoksien tarkastelua. Kirjoitustyyli on suoraviivaista, mutta usein yllättävää.

Jarmo Ahonen on tietokirjailija ja runoilija. ”Ystävänä yksinäisyys” on hänen esikoisrunoteoksensa ja laajentaa hänen tuotantoaan monista tietopuolisista julkaisuista vapaampaan kirjoittamiseen. Aiemmin hänen runojaan on lausuttu Gaala-illoissa ja niitä on ollut luettavissa yksityisesti huomionosoituksina. Hänen runonsa syntyvät usein matkoilla, kun maisemat vaihtuvat ja mielentilat muuttuvat erilaisten kokemusten innoittamina. Ahosen runollisia ja kirjallisia esikuvia ovat Emily Dickinson, Tommy Tabermann, Evert Taube, Paul Simon, Bob Dylan, Pat Conroy ja James Michener.