Jarmo Ruoste : Yötuuli herää

»Nuoren proosamme kevätvihreäksi kukkulaksi» luonnehti arvostelu Jarmo Ruosteen esikoisromaanin »Onkalo», ja yhtä kiittävän vastaanoton sai hänen toinenkin romaaninsa »Puuvalil». Ruoste on sekä tyylitaituri että eräs niistä harvoista nuorista kertoijistamme, jotka kuvaavat keskeistäkin sielullista tapahtumista, siis myös ja ennen kaikkea rakkautta. Rakkaus kohtalonomaisena, intohimoisena ja tuhoavanakin voimana on jälleen, tekijän kolmannessa romaanissa, keskeisellä sijalla. Ruoste on nyt siirtynyt objektiivisivasti minän himantekijän, subjektivismista vapaalle linjalle: tekijän omana äänenä heijastuvat vain taustalla 'minän', Anitan ja Eeva-Siskon kolmiodraamasta.

Tapahtumaympäristönä on merenrantahuvila, jonne 'minä' on tullut morsiamensa Anittan vanhempien luo kesää viettämään. Mies on uneksija, ajattelija ja runoilija, joka ei voi luonnoltaan taipua jatkamaan isänsä menestyviä liiketoimia, vaikka sitä yrittääkin avioliittoaan ajatellen. Anita on kylmä ja laskelmoiva, Eeva-Sisko luonnollinen, lämmin ja aistillinen. Aluksi päähenkilö yrittää päiväkirjassaan selittää kaikki parhain päin, mutta hän ja Eeva-Sisko eivät lopulta voi välttää tapahtuvaa. Kun väistämätön sitten on takana päin, katoaa Eeva-Sisko, mutta mies onkin jo kypsynyt ratkaisuunsa.